Isänpäivän brunssi
Eilen oli siis Markon ensimmäinen isänpäivä, ja sitä juhlistettiin asiaankuuluvasti Fransmannin brunssilla! Mukana olivat luonnollisesti myös mun isä & co. ja Markon vanhemmat ja sisko. Varattiin pöytä jo ekaan kattaukseen kahdeltatoista, joten skipattuamme aamiasen ajelimme mahat kurnien kaupunkiin.
Lype zombiutui autossa matkalla Fransmanniin, mutta armollisesti nukahti vasta kierrettyään kaikkien sylit. Fransmannin brunssiinhan kuuluu oikein mainio buffa, sekä erikseen kolmesta vaihtoehdosta valittava pääruoka, eikä siinä vielä kaikki! Samaan parinkympin hintaan saat myös lasin skumppaa! *applauds*
Hurmattuaan jälleen kerran isovanhempansa, Hänen Korkeutensa vetäytyi kopperoonsa nukkumaan, ja veteli hirsiä jälkiruokaan asti.
Lyytin ihana mekko custom made by Leni Lauretsalo <3
Tällä kertaa päätin valita pääruuaksi vuohenjuusto-tomaatti-briossileivän, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullinen. Muut valkkasivat katkarapumunakkaan ja uppomuna-pekoni-kastike-leivän väliltä.
Jälkiruokapöydässä oli valinnanvaraa, mutta itse päädyin viisaasti nappaamaan pöytään vain pari hedelmäkuutiota ja palan ihanaa, kahvinmakuista kakkua. Marko valitteli jo puolessavälissä pääruokaansa, että on ihan liian täynnä, mutta otti silti jälkkäripöydästä joka ikistä laatua. Ahneudella ei ole rajaa. Pisteet Fransmannille supermehevistä gluteenittomista suklaamuffinsseista, jotka muistuttivat enemmän mutakakkua kuin muffinssia!
Pikkuneiti heräsi päiväuniltaan juuri ennen lähtöä, ja jatkoimme virkistyneen vauvan kanssa matkaa Markon isovanhempia morjestamaan. Marko marisi vielä kotimatkallakin oksettavan täyttä vatsaansa (arvatkaa, oliko mummolassa kakkua tarjolla? Oli! Arvatkaa oliko pakko syödä pala? Oli!), mutta koska itse osasin valita brunssiruokani viisaasti, niin pakotin koko porukan vielä Heseen. Marko raahautui perässäni tiskille vannoen, ettei enää ikinä syö mitään, mutta kun olin tilannut oman lämpimän kanasalaattini ja mango-päärynä-fruitien, oli senkin pakko luonnollisesti ottaa superjuustopekoniateria fantalla.
Jos muuten hetkeäkään luulin, että ton vauvan suolisto olisi kehittynyt jo siihen pisteeseen, että voisin palautella ruokavaliooni siitä karsittuja ruoka-aineita, kuten esimerkiksi suklaata tai sipulia, niin voi kuinka väärässä olinkaan. Kanasalaatissani oli vähän normaalia, raakaa sipulaa joukossa, ja kymmeneltä illalla Lyyti huusi kurkku suorana ja hikipäisenä mahakipujaan. Rauhoittui vasta viidennellätoista kierroksella ympäri ruokapöytää. So that’s still a no for raw onion, then.
Toivottavasti teidän isänpäivänne oli lämmintunnelmainen ja mukava! <3
Ps. Muistakaahan käydä osallistumassa mökkiarvontaan, vielä kerkiää!