Keho diktaattorina
Olen nyt pari päivää taistellut taas kroppani kanssa elämäni herruudesta. Tiettyyn aikaan kuusta se nääs päättää ottaa vallan, ja yrittää kovasti määrätä kaikesta tekemisestäni, keinolla millä hyvänsä.
Mulla on aina ollut hyvin säännölliset kuukautiset, ne tulee lähes kellontarkasti 27 päivän välein ja on aina samanpituiset (6 pvää). Kateellisena kuuntelen kavereiden kertomuksia kolmen päivän kestoista ja käyn ostamassa vielä yhden paketin OB:itä. Ensimmäinen päivä on kivulias, joskus vähän liiankin, mutta siitä on aina selvitty buranalla.
Mun ongelma onkin henkisellä puolella. PMS on enemmänkin HBS (Horrible Bitch Syndrome) meikäläiselle. Musta tulee ihan hirviö ja tiedostan sen itsekin, mutten vaan kertakaikkiaan saa itseäni paremmalle tuulelle tai lopettamaan tuittuilua. Puran agreni lähimpään, eli Markoon. Se on jo onneksi oppinut sulattamaan/sivuuttamaan räjähtelyni ja suoranaisen v*ttuilun ja tietää mistä se johtuu, mutta mua itseäni se häiritsee.
Kaiken narttuilun lisäksi mun paniikkihäiriö nostaa rumaa päätään aina n. viikko ennen kuukautisten alkua, koska hormonit jylläävät valtoimenaan. En muista olenko kertonut tuosta nyt jo melkein seitsemän vuotta mun elämää hallinneesta vihulaisesta, joka alkoi mun ja Markon seurustelun alkuaikoina puolikkaasta laatasta e-pillereitä? Lyhyestä virsi kaunis, pillerit olivat virhe, ja laukaisivat (varmasti jossain syvällä jo aiemmin piileneen) paniikkihäiriön sillä seurauksella, että nykyäänkään en voi tehdä mitään spontaania, vaan kaikki pitää suunnitella piiruntarkasti reittiä myöten. Jos jotakuta kiinnostaa pidempi juttu paniikkihäiriöstä mun kohdalla ja oireista ja sen sellaisista niin jättäkää vaikka kommenttia?
Mulla oli taas koko viikonloppu töitä, eikä asiaa helpottanut ainakaan se, että en oikein saanut nukuttua öisin. Nukahtaminen itsessään oli vaikeaa ja yöllä pyörin, vääntelehdin ja kärsin VALTAVASTA perspiraatiosta! Luulin lauantai-aamuna herätessäni siihen tuskanhikeen että mulla on kuumetta, mutta koska olo oli muuten täysin normaali, niin jouduin hetken kelailemaan mistä moinen johtui. Normaalistihan siis nukun kuin tukki, ja nukahtaminenkin tapahtuu usein kesken lauseen. Huonoa nukkumista on jatkunut nyt ehkä pari kuukautta.
Mietinkin, että mahtaisiko tuo hikoilu johtua siitä, etten treenannut laisinkaan viikonloppuna (no paitsi eilen), ja mun keho ei tiedä mihin käyttää ylimääräisen energiansa, joten se syytää sen ylettömään lämmöntuotantoon? Syönkö liikaa/liian tuhtia/energiapitoista ruokaa nykyään? Tuntuu, että kaikki on jotenkin epätasapainossa, ja että asialle on nyt tehtävä jotakin.
Olen PT:n tapaamisten päätyttyä yrittänyt kovasti pitää yllä tasaista treenitahtia, mutta tämän hetken työtilanteen takia treenikertojen määrä on kutistunut viidestä kolmeen viikossa. Huomaan selkeää edistystä lihaskunnossa (selkeästi suuremmat painot) ja kroppakin alkaa jo näyttää eri muotoiselta, varsinkin selkä. Olen kuitenkin mukavuudenhaluissani ja sali-innostuksessani jättänyt oikeastaan KAIKEN aerobisen pois, ja uskon että sen puute vaikuttaa negatiivisesti oloon. Mun ois vähän niinku pakko lisätä jotain kuormittavaa aerobista viikkoon, mutta tänhetkinen ällötys kaikkiin ohjattuihin tunteihin haraa kovasti vastaan.
Toinen selkeä ongelmakohta on syöminen (koska se EI ois ollu ongelma). Varsinkin nyt HBS:n aikaan tuntuu, että vois syödä kaiken mitä jääkaapista löytyy ja voita päälle. Tiukka työtahti verottaa jaksamista, ja eväiden preppaus tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä. Juttelin eilen salilla ystäväni Miran kanssa (PT) paleo-ruokavaliosta, ja se kieltämättä kuulostaa mielenkiintoiselta. Tiedän tasan tarkkaan, että ihan tismalleen en sitä pysty noudattamaan, mutta loistavia linjanvetoja siitä varmasti saisi arkisyömiseen! Se nyt kuitenkin on jo todettu monesti, että hiilaritietoinen syöminen saa mut voimaan hyvin ja energisesti, joten miksi niiden höttöhiilarien poisjättäminen on sitten muka niin supervaikeaa.
En tiedä. You tell me!
PT-projektin aikanahan lupasin itse huolehtia syömisestäni, ja tiettyyn pisteeseen asti kaikki menikin hienosti, mutta nyt olen ajatellun kysäistä Jonilta pientä konsultaatiota ruokavalion suhteen. Blogeissa ja nettikaupoissa on vilahdellut myös Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino-kirja, joka tässä elämäntilanteessa luonnollisesti kiinnostaisi! Onko teillä kellään lukukokemuksia kyseisestä teoksesta, kannattaako se hankkia? Onko siellä muita hormoniensa orjia?