Kun olen hoikempi, niin…
…niin mitä?
Katselin tässä yks päivä videoita viime vuosien VaakkuVolley-turnauksesta. Kotkalaiset tietää mistä on kyse, mutta niille onnettomille, joilla ei ole kunnia asua Kotkassa selvitän, että kyseessä on jokavuotinen Meripäivälauantaina järjestettävä rantalentisturnaus. Siellä istutaan vilteillä ruohikossa, pelataan rantalentistä, juodaan ja syödään eväitä. Lähes jokaisena vuonna aurinko on paistanut KUUMASTI, joten dress codena toimii ”less is more”.
Olen osallistunut tapahtumaan muistaakseni ainakin viimeiset 5 vuotta, ja yhtenäkään vuonna en ole ollut niissä mitoissa joissa haluaisin oikeasti olla. Ehkä yhtenä vuonna uskalsin olla bikineissä (persus peitettynä tietysti, härregyd), mutta muina vuosina caprit tai farkkushortsit (nekin ovat vähän liian paljastavat) ja löysä toppi ovat kuuluneet mun VaakkuVolley-garderoobiin.
Olen jopa vähän kateellisena huomioinut niitä muita tyttöjä ja naisia, jotka eivät todellakaan ole mallinmitoissa (tai edes ihannemitoissakaan), mutta jotka kuitenkin reteästi käyttävät bikineitä ja tanssivat ranta-Zumban tahtiin kaikkien edessä. Ei mulla ole pokkaa. En voi edes normaalistikaan käyttää trikoopaitaa jos farkkujen vyötärökaistale puristaa kylkimakkarani muffinssimuotoon. Vedän mieluummin vatsan kohdalta löysän tunikan niskaani ja olen sen alla ”salaa” lihava. Ihan niinkuin jengi ei tajuaisi, että minkäkokoinen tyyppi siellä teltan alla piilee. Kaikissa make over-sarjoissa sanotaan että paksujen suurin synti on pukeutua liian isoihin vaatteisiin, koska ne korostavat sitä massiivista vartaloa negatiivisesti. Guilty as charged!
Katsellessani niitä edellämainittuja Vaakku-videoita panin merkille, että ne bikineissään rehevänä esiintyneet leidit on jätetty taktisesti videoilta pois. Tunnelmaa luodaan ihanilla, ruskettuneilla pinkeääkin pinkeämmillä bikinibeibeillä, jotka siiderilasit kädessään jammailevat auringossa. No tietysti, vaikka videoiden suurin tarkoitus ei olekaan markkinoida tapahtumaa, vaan muistuttaa mitä viime vuonna tapahtui, jos satuit olemaan niin kännissä ettet muista. :D
http://www.youtube.com/watch?v=wZhjGRUqYPU
Kyseinen video on tietysti hyvin puolueellisesti valittu, koska siinä kositaan yhtä rehevää löysään toppiin ja farkkushortseihin pukeutunutta pimua.
Anyhoo, vaikka videon vetonaulaksi pääseminen hoikkuuden takia on hyvin toisarvoista tässä postauksessa, liittyy se tiiviisti mua joka kevät ravisuttavaan dilemmaan: olisinko onnellisempi jos olisin yhtä hoikka ja ihana kuin tämän postauksen kuvien tytöt. Onko noiden kuparinväristen rantamisujen elämä helpompaa kuin minun, joka en rusketu, vaan kesän lopussa olen vaan vähän enemmän pinkki ja vähän vähemmän harmaa kuin talvella. Mitä eroa on mun ja mun ystävien hiuslaaduilla tai päänahan toiminnalla, kun ne voi pitää hiuksia auki täydellisillä, huolettomilla laineilla kolmenkymmenenviiden asteen helteessä, ja mun tukka näyttää siltä kuin se olisi dipattu aurinkoöljyyn otsanahkaa myöten.
Sitä faktaa ei voi kieltää, etteikö olisi esteettisesti kivempaa olla hoikempi ja noiden kuvien kaltainen, mutta loppujenlopuksi mulla on ollut vaakussa ihan helvetin hauskaa joka vuosi! (Tähän tarvittiin nyt toi kirosana, olisin voinut valita rumemmankin…) Olen parin viinilasillisen jälkeen unohtanut jokaisena vuonna karun todellisuuden ja samaistunut kaikkiin niihin piukeisiin bikinibeibeihin joita videolle aina kuvataan. Tanssinut hyllyen ranta-Zumban tahtiin ja pyyhkinyt lättänöitä hiuksiani hikiseltä otsaltani jonottaessa vessaan. Kun meininki on niin hyvä kuin se Vaakussa aina on, on ihan sama miltä siellä näyttää! Mua perhana soikoon KOSITTIIN siellä, joten kyllä joku ainakin tykkää tästäkin merimakkarasta <3
Terkuin ”pinkki ja onnellinen”