Liian ulkonäkökeskeinen?
Kysyin n. kuukausi takaperin työkaveriltani (nainen), että jos hän saisi kirurgisesti muuttaa itsessään yhden asian, mikä se olisi? Itse innoissani kerroin, kuinka varmaan fiksaisin mun boobidge-alueen edustavan näköiseksi, mutta työkaverini ei keksinyt mitään operoitavaa. Hän tyytyi tokaisemaan, ettei ole niin ulkonäkökeskeinen, että lähtisi muuttelemaan itsessään mitään. Muutin luonnollisesti kysymyksen muotoon ”..no jos sun ois PAKKO, niin…”, mutta jäin miettimään hänen kommenttiaan ulkonäkökeskeisyydestä ja sitä myötä omaa suhtautumistani ulkonäkööni.
Bilelook Milka 16v.
Oho! Huulikiiltoa ja ripsiväriä! 😮
Olen aina toki ollut jollain tasolla kiinnostunut meikeistä, hiuksista ja vaatteista, mutta en esimerkiksi teininä osannut/jaksanut meikata huolellisesti joka aamu tai suoristaa hiuksiani ennen kouluunmenoa. Sutaisin hiukset ponnarille, hupparin niskaan, lenkkarit jalkaan ja menoksi. Mulla oli kaiken lisäksi lukujärjestyksessä ihan valtava määrä liikuntaa, joten pikkutarkka ulkonäön kanssa väkertäminen olisi mennyt harakoille salibandy-tunnilla jokatapauksessa.
Risteily-glamouria! Menin Tukholmaan asti shoppailemaan ja ostin vihreän trikootopin. Voi luoja.
Vielä täysi-ikäisenäkin baariin päästessäni lähdin bilettämään t-paidassa ja farkuissa, tukka ponnarilla ja korkeintaan ripsiväriä silmiin sutaisten. Jännä ettei käynyt flaksi. En oikein osaa sanoa missä vaiheessa asiat keikahtivat päälaelleen, mutta veikkaan jalkapallovaimon ulkonäköpaineiden vaikuttaneen asiaan ;) Markon tapaamisen aikoihin myös ystäväpiirini laajeni ja tapasin ihmisiä, joiden pukeutumis- ja laittautumistyylistä pidin kovasti. Aloin kiinnittämään enemmän huomiota myös omaan habitukseeni ja löytämään tyylini.
Tällä hetkellä hyvin intohimoinen suhtautumiseni kosmetiikkaan, muotiin ja hiuksiin ei oikein natsaa arkilookkini kanssa. Taidan olla aika monessakin asiassa jokotai-ihminen, koska arkisin olen lähes poikkeuksetta luonnontilassa, mutta viikonloppuisin ja ulos lähdettäessa RAKASTAN laittautua ajan kanssa! Meikki ja hiustenlaitto ovat näinä kertoina rakettitiedettä ja saatan kuluttaa tunteja silmämeikkiäni hioen ja hiuksia kihartaen.
Miä niiiiiin tykkäsin noista vaaleista hiuksista <3
Ylläolevassa kuvassa alkaa jo olla vähän yritystä, mutta edelleen mulla on ruskea trikootoppi baarissa päällä.
Otsatukka-vaihe.
Ylläolevan kuvan aikoihin ollaan just muutettu yhteen Markon kanssa ja kosmetiikkaakin käytettiin jo pikkuisen vapaamielisemmin ja höllemmällä kädellä kuin ennen..
Voin ihan ilolla sanoa olevani ulkonäkökeskeinen. Mitä pahaa siinä muka on? Jos irtoripsien asettelu paikoilleen tekee mut onnelliseksi sillä hetkellä, niin miten se poikkeaa kenenkään muun ilonaiheista? Toiset tykkää vaikkapa järjestellä postimerkkejä tai kuopsuttaa puutarhaa, mutta itselleni uuden voidemaisen poskipunan testaaminen on suurta hupia. Pelkäsin näitä mun ulkonäön evoluution kuvatodisteita tänne ladatessani, että huomaisin menneeni jotenkin huonompaan suuntaan tai överiksi, mutta en voi kaikessa rehellisyydessä kyllä sanoa niin. Koen näyttäväni nyt tällä hetkellä (jos paria hassua lisäkiloa ei otetaa lukuun) paremmalta ja enemmän itseltäni kuin parikymppisenä.
Ps. Nuo ”pari” lisäkiloa ovat varmistaneet myös sen, ettei mulla ole yhtään sen enempää ryppyjä kuin kuustoistavuotiaanakaan! :)