Mun polttarit… better late than never!
Tajusin just etten kaiken häähössötyksen seassa oo muistanu kertoa teille mun polttareista mitään! Korjataanpa tämä vääryys…
Perjantai-aamuna 6.4 kihartelin muina naisina tukkaa kotona, ja odottelin kuvausasiakasta saapuvaksi. Olin saanut urkittua (omaksikin harmiksi) tiedon, että polttarini pidetään huhtikuussa, mutta kuvittelin naiivina että no sitten loppukuusta tietenkin. NÖYP!
Jossain vaiheessa Nelli soitti mulle ja tuohtuneena tivasi että oonko käyny facebookissa. Vastasin, että en ja tiedustelin mikä oli hätänä. Nelli kehotti menemään katsomaan että mitä ihmettä Leni oli kirjottanu mun seinälle, ja tässä vaiheessa olin vielä ihan hölmönä mukana ja kirjauduin faceen, josta löytyi tämä:
En tästäkään vielä tajunnut mitä oli tapahtumassa (vitsi mikä talikko..), vaan vasta siinä vaiheessa kun Nelli huikkasi puhelimeen ”Tuu avaa ovi!” ymmärsin et no nii, polttarit sitte! 😀 En oo koskaan kyllä väittänykkään olevani penaalin terävin lyijäri!
Tytöt paukkas sisään aamupalan (josta en kyenny syömään muruakaan) ja fresitapullojen kanssa ja anto jämerät ohjeet mitä piti pakata mukaan. Ulkovaatetta, kumisaappaat, yöpymisvarusteet (polttarit oli kolmipäiväiset, tai ainakin niiden piti olla) ja bilekengät.. Mulla oli tunnin verran aikaa sopeutua tilanteeseen ja pakata, ja sitten mut tungettiin autoon ja kuljetettiin ekalle etapille, eli Karhulan keskuskentälle.
Siellä mua odotti muun polttariporukan lisäksi lauma KooTeePeen edustus- ja junnujaoston jätkiä. KoRu (meidän mimmifutisjoukkue parin vuoden takaa) ottelisi KooTeePeetä vastaan, ja meikäläisen käsivarteen pujotettiin kapteenin nauha. Asustuksena mulla oli hyvinkin katu-uskottava possunpunainen t-paita, johon oli ommeltu kiinni tutu.
Sit vaan nappikset jalkaan ja menoksi. Oon uskotellu ittelleni että pojat pelas täysiä eikä löysäilly/antanu armoa yhtään, mutta mun hienoakin hienompi maali todistaa toisin:
Tai sit miä vaan oon niin hyvä!
Tässä meidän upea joukkue:
Kun oltiin nöyryytetty poikia (tai oikeesti itseämme) tarpeeksi, siirryttiin Haminan perukoille. Aavistelin landemaisemasta että nyt päästään tositoimiin ja kappas kehveliä, mua odottikin temppurata hevosen selässä! <3 (jouduin suorittamaan sen myös juosten, Leni ja Nelli seurasivat raippa viuhuen perässä!)
Wipe <3
Siellä ne reippaat tallitontut hytisi katsomossa, aavistelisin että ainakin kahdella noista oli astmakohtaus ihan hilkulla kaikesta hevospölystä :D
Iso kiitos Tinjalle hevon lainaamisesta ja hienosta temppuradasta ja traumojen parantamisesta (olen aikaisemminkin ”vikeltänyt” kyseisen hevosen kanssa ja silloin mun käännökset hevosen selässä päättyivät vähän ikävästi telemarkkiin maneesin pohjalle :D Tällä kertaa ne menivät oikein hienosti)
Tallilta suunnattiin takaisin Kotkaan meidän tukikohtaan, Maijanrantaan, jossa odotti herkkupöperöt.
Aterioimisen jälkeen sain käväistä suihkussa kuuraamassa tallin tuoksun pois hiuksista. Puhtaalle kanvaasille olikin sitten Titan kivempi taiteilla meikki ja kampaus:
Ylläolevassa kuvassa tehty vasta siis meikki. Illan teemana oli merirosvot, ja oli ihanaa huomata miten upeasti kaikki olivat panostaneet omaan pukeutumiseensa! Maijanranta (ja myöhemmin myös Soolo) kajahteli tämän biisin tahtiin kun kuumaakin kuumemmat piraatit valmistautuivat iltaa varten!
YARR!!!!
Meillä oli kaikilla tollasia siirtokuvatatuointeja, NIIN makeita!! :D
Kuvassa illan remureitti läpi Kotkansaaren. <3 (Huom. merkittynä myös kosintapaikka Varissaari <3 <3 <3 )
Bang! :D
Jossain vaiheessa iltaa (noiden kuvassa näkyvien tonkkien rohkaisemana) lähdettiin kohti keskustaa, jossa ensimmäisenä etappina oli 4U:
Siellä miä pääsin kyselemään kanssajuopottelijoilta ohjeita avioliittoon. Niillä mennään :D
Miten ihania kansikissoja <3
4U:sta siirryttiin muutamien shottien siivittämänä Sooloon, jossa siis tosiaan pärähti soimaan toi aiemmin linkittämäni merirosvobiisi kun astuttiin sisään! Niin siistiä!! <3 Soolossa odotti myös koristeltu pöytä skumppineen, ja kaikki ne koristeet ja vaivannäkö saatto vähän itkettää hiukan humaltunutta Kapteeni Milkaa. Kilisteltiin oikein ahkerasti ja käytiin laulamassa karaokea ja tanssittiin ja vaikka mitä…
.. kunnes oli aika etsiytyä illan viimeiselle rastille, eli seurahuoneelle:
Vesilinjalla :D :D
Seurikselta vetäydyttiin takaisin Maijanrantaan, mutta ei ne paardit siihen loppuneet! Raahattiin aiemmin päivällä nöyryyttämämme KooTeePeen äijät mukaan jatkoille, mutta loppuillasta ei oikein ole julkaisukelpoista materiaalia.. Kuuden pintaan aamulla lähti viimeiset pojat taksilla kotia kohti, ja me päästiin nukkumaan.
Lauantai-aamu koitti melko kohmeloisissa tunnelmissa, vaikka ensimmäisen kolmen tunnin aikana tuntuikin ettei ollut mitään krapuloita, koska olin vielä niin jurrissa :D Totuus iski tajuntaan vasta joskus iltapäivällä, ja olin ihan kauhuissani että pitääkö tässä vielä tehdäkin tänään jotain!? Piti. Mut passitettiin morsiussaunaan sohvan kätköistä ja lauteilla istuessani kuusenhavujen päällä, kun samalla mun selkää piiskattiin risuilla exien häätämiseksi, mietin etten ikinä tuu selviämään illasta :D
Jauho- ja kananmunakylvyn jälkeen uudestisyntyneenä mulle selvisi, että meille oli varattu pöytä Fransmannista illaksi, ohjelmassa oli tapasten maistelua <3 Kamppailin vielä tuskaisen krapulan kanssa mutta kokosin itseni ja muistaakseni joskus kuuden pintaan (ihanien lahjojen saamisen jälkeen) suunnattiin pikkubussilla keskustaan. Fransmannissa yritin tosissani saada uutta nousua päälle viinin ja gintonicien avulla, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta paha olo vei musta voiton. Ruoka oli superhyvää, jos ei kaikille vielä ole käynyt ilmi niin miä rrrrrrrrakastan tapaksia (melkein yhtä paljon kuin sushia). Kun olin toisen kerran käynyt käkimässä Fransmannin vessassa pahaa oloani pois, ehdotin että baareilun sijasta mentäisiinkin takaisin Maijanrantaan mökille. Mun olo kuitenkin huononi niin paljon illan aikana, että polttarijengi passitti mut vastahakoisesti kotiin toipumaan. Harmitti silloin vietävästi, mutta kotona mittasin ihan huvin vuoksi kuumeen ja kappas, yli 38astetta! Ei ihme ettei ihan lähteny…
Vaikka juhlat loppuivatkin tokan päivän osalta vähän lyhyeen, olen maailman kiitollisin ja onnellisin siitä että mulla on ystäviä jotka tuntee mut näin hyvin, ja haluaa nähdä vaivaa mun puolesta. Se on isoin aarre koko maailmassa ja rakastan hirmuisesti teitä kaikkia (myös hengessä mukana olleita) <3 <3
KIITOS!
Ps. kyllä strippausesitys kruunaa polttarit! ;D