Olennaisuuksia

2.4.2014 milka rantamo

Tule PIHAKIRPPIKSELLE!

Me siivottiin eilen meidän makuuhuoneen yhteydessä oleva pieni ”työhuone”, joka on toiminut erinäisten rojujen säilytyspaikkana tähän asti n. kahden vuoden ajan. Siirrettiin sieltä yksi vanha, tumma lipasto vierashuoneeseen samansävyisen kyljestävedettävän sängyn kaveriksi ja samalla käytiin läpi tavaroita ja papereita joita siivoushommien aikana esiin pölähteli.

Tajusin siinä kamoja uudelleen sijoitellessani, että vuosien aikana nurkkiin kertynytta materiaa on kyllä nyt liikaa. Ja tiedoksi, ihan helpolla en tätä olisi edes itselleni (saatikka sitten Markolle) myöntänyt. Ylimääräinen ei ole siis mitään roskaa tai muuten turhaa tavaraa, vaan esim. sisustustuotteita jotka eivät vaan enää sovi mun tyyliin.

Löysin valtavan määrän esimerkiksi kynttilänjalkoja ja -kuppeja, sekalaisia astioita, valaisimia, hyllyjä, tauluja ja muuta sälää. Lisäksi meillä on autotalli täynnä oikeasti vanhaa tavaraa, kuten äitini isän äidin apteekista jääneitä lasipulloja, vanhoja hopea- ja ”hopea”lusikoita ja muita aterimia. Soitin äidilleni ja kysyin mitä niille tehdään, ja hän ehdotti pihakirppistä! Innostuin välittömästi ja aloimme kaavailla sopivaa päivää ja myytävää tavaraa yhdessä. Päädyimme pääsiäiseen otollisena ajankohtana kaikkine vapaineen, ja sovimme, että äiti tuo omasta autotallistaan sinne muuton yhteydessä tungetut vanhat tavarat (siellä voi olla kuulkaas aarteita, äiti tykkää antiikista ja wanhasta tavarasta jopa enemmän kuin minä!) myytäväksi!

Eli siis: Jos olet Kotkan alueella la tai su 19.-20.4.14, tule tsekkaamaan TARKIAISTEN PIHAKIRPPIS osoitteessa Kangaskatu 6, 48600 Karhula! Myynnissä sisustuskaman lisäksi vaatteita (naisten koot M-L ja miesten koot S-M) laidasta laitaan. Ota käteistä mukaan, tällä kirpparilla ei käy pankkikortti! Hinnat tulevat olemaan oikein sopuisat ja neuvoteltavissa isompien ostosten ja pakettiratkaisujen kohdalla. Tarkoitus on päästä kaikesta eroon näiden kahden päivän aikana! Vaatteita pääsee tarvittaessa sovittamaan sisälle. Kirppiksen virallisena maskottina toimii Elmo <3

Kirppiksen aikana voi osallistua myös arvontaan, jossa voit voittaa 100€:n valokuvauslahjakortin by meikämandoliino!

TERVETULOA!!

Avainsanat: garage sale, kierrätys, Kirppis, pihakirppis, sisustus

Muoti Sisustus Ostokset

31.3.2014 milka rantamo

Liikunta, YÖK!

Ensin alkuun tän hetken ehdottomasti paras biisi, jonka voitte laittaa soimaan postauksen lukemisen ajaksi:

//www.youtube.com/embed/uXMeRUQmYoM

Sitten asiaan! Ihan oikeesti, nyt tarvitaan jo aika mojovaa potkua persauksille. En edes muista koska olisin viimeksi käynyt Huumalla muuta kuin ripsihuollossa tai muuten vaan hengailemassa henksan kanssa. Olen nyt siinä pisteessä, että kaikki liikunta ( paitsi perjantaiset ratsastustunnit) tuntuu vastenmieliseltä.

This can’t be good.

Paino pysyy hallinnassa ruokavaliolla, ja olenkin todella positiivisesti yllättynyt sokerittoman elämän hyödyistä! Aloitin karkki/herkku/sokerilakkoni 10.3, eli takana on kolme (suhteellisen helppoa) viikkoa ilman ilmiselvää sokeria. Olo on oikein hyvä, ja mieliteot talttuvat aina pienellä järkeilyllä. Silti tiedän, että vaikka ruokavalio alkaisikin olemaan kunnossa tietyiltä osin, niin liikunnan puute kusee mun nilkoille. Asian tiedostamisesta huolimatta ei vaan yksinkertaisesti nappaa.

Mun aikomukset on aina tosi hyvät ja kunnianhimoiset kun varailen jumppia töissä ja kirjoitan niitä kalenteriin. Kuitenkin päästessäni kotiin duunista, en vaan saa itsestäni irti enää lähtöä salille. Tai mihinkään. Ei tätä oikein voi vetää minkään kevätmasennuksen piikkiinkään kun liikkumattomuutta on jatkunut talvesta asti.

Ystävät ovat yrittäneet, lämmin kiitos heille siitä, mutta olen avun ulottumattomissa treeniangstini kanssa.

Aloittaminenhan on aina kaikista vaikeinta. Pitkät tauot treenissä kerryttävät ainakin mun aivoissa pelkoa ensimmäisestä kerrasta; mitä jos miä kuolen ja oksennan enkä jaksa mitään ja oon nolo. Sitäpaitsi se on ihan kauheen rankkaakin ja vaivalloista. Mikään treenimuoto ei sitäpaitsi just nyt kuulosta kivalta.

Mun treeniviha on kasvanut niihin mittoihin, joiden syövereissä myös muiden treenaaminen ja innostus asiaan ärsyttää valtavasti. Ainoastaan siksi, että muiden reippaat fb-päivitykset ja tarinat CT-saleilta muistuttavat mua itseäni siitä, että olen sohvaperuna. Ainakin just tällä hetkellä. Se on muuten jännä, miten yhden elämän osa-alueen fleguilu ja haluttomuus vaikuttaa myös niihin muihin osa-alueisiin! Esimerkiksi tää blogin kirjoittaminen ja videoiden tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. En edes tiedä mitä sitten OIKEASTI haluaisin tehdä! Olo on kuin uhman pyörityksessä taistelevalla kaksivuotiaalla;

”Haluatko treenata ja voida hyvin?”

”En.”

”Haluaisitko sitten olla vaan sohvalla ja lihoa?”

”En.”

”Mitä ihmettä siä sit oikein haluat?”