En rupea edes selittelemään tätä mennyttä kuukautta mitenkään. Muistatteko tän postauksen jossa lupasin käydä kahdella ohjatulla jumpalla viikossa? Well, that didn’t happen. Muistatteko, kun olin vakavasti jättämässä maitoa pois ruokavaliosta? Didn’t happen either.

Ihan täysin laakereillani en ole lepäillyt. Olen mm. tehnyt ihan shitloadin töitä, ja aloittanut ratsastuksen jälleen! Varsinkin tästä jälkimmäisestä faktasta olen tosi innoissani! Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin kyllähän ratsastustunti on ohjattu ”jumppa” (ja ne, jotka nyt ajattelee omahyväisinä ettei se ole rankkaa tai lukeudu liikunnaksi, eivät varmaan ole koskaan kokeilleet), joten helmikuun minitavoite on siis puoliksi suoritettu! Hurraa!

Maitoa en kyennyt ainakaan viime kuussa jättämään kokonaan pois, mutta siirryttiin monien tuotteiden kohdalla soijaversioihin! Babysteps! Lisäksi käväisin Tean juttusilla kauhistuttavan ruokavalioni kanssa, ja pidettyäni viikon ruokapäiväkirjaa (brutaalin rehellistä sellaista) ja täytettyäni esitietolomakkeita, tapaan hänet viilatun ruokavalion merkeissä ensi tiistaina. Eilen ripsihuollosta purjehtiessani törmäsin Teaan Huuman vastaanotossa ja hän totesi, että meidän on paras keskittyä ENSIN mun aterioiden rytmitykseen. Valid point.

Okei, no mitens tämä maaliskuu sitten jatkuu? Minitavoitteena voisin pitää kymmentä, puhtaasti ja helposti suoritettua miesten punnerrusta! Treenatessani aktiivisemmin (ennen sitä tuomiopäivän flunssaa) punnerrukset suorin vartaloin olivat rankkoja, mutta homma hoitui kotiin siitä huolimatta. Nyt tuntuu, että pää räjähtää pelkistä naisten punnerruksista. Se varmasti tehostaa myös penkkitreeniä. Mun pitäis tehostaa KAIKKEA treeniä jos haluan ikinä saada mitään aikaiseksi. Oon totta puhuen laihtunu pari kiloa, mutta rasvaprosentille tuskin on käynyt yhtään mitään positiivista.

Nyt perhana! Potku sille alati laajenevalle takalistolle ja back on track!