Koska tällä hetkellä tuntuu, että teen mitä vaan mieluummin kuin menen suihkuun treenin jälkeen, niin päätin väsätä tämän häämatkapostaussarjan viimeisen osan. Arvatkaa muistanko enää mitään yksityiskohtia noilta viimisiltä päiviltä? 😀 Tehdään tästä nyt sitten sellainen kuvapainotteinen yleisluontoinen postaus, joka sitten huipentuu siihen karmaisevaan känni-iltaan Kos townissa.
Meidän lempipuuhaa iltaisin oli hienojen hotellin järkkäämien cocktailjuhlien ja illanviettojen sijaan makoilla sängyssä ja katsoa koneelta Sons of Anarchya. Netti maksoi 15€/24h, ja noita vuorokausia tuli käytettyä useampi ton loman aikana. Mihis se tiikeri raidoistaan pääsee? 😀
Miä lamaannun hetkittäin aina tiettyyn aikaan kuukaudesta, enkä vatsakivuiltani kykene juuri mihinkään. Siksi päätettiin yksi tuskainen aamu tilata jälleen aamupala huoneeseen. Otettiin tällä kertaa ”fitness”-aamiainen, joka oli siihen edelliseen runsaudensarveen verrattuna todella kuivakka ja mauton. Noh, food is still food ja parempiin suihin meni noikin sapuskat.
Meillä oli ensimmäinen hääpäivä 26.5 ja Marko oli järkännyt ihania ruusunlehtiä sängylle (siivoojien toimesta). Koska olen toivoton romantikko, varustettuna valtavan tarkalla tilannetajulla, niin mun ensimmäinen kommentti oli nuo nähdessäni että hitto mikä sotku 😀 Marko huokaili syvään. Miä muistin sit tietysti myöhemmin kiittää ja ihastella noita alkutöppäilyn jälkeen.
Me vietettiin hirveesti aikaa omalla altaalla loppulomasta melkein senkin takia jo, että isoille altaille hyökkäs joku Jumalan kosto lentomuurahaisparven muodossa. En tykkää ötököistä mutten oo hysteerinen niiden suhteen (paitsi koppakuoriaisten, ampiaisten ja paarmojen osalta) mutta siellä altaalla ei ihan oikeesti voinu olla! Jostain syystä murkut ei osannu meidän takapihalle, ja saatiin uiskennella ja ottaa aurinkoa rauhassa.
Olin myös tosi huolissani siitä, että melkein kahden viikon armoton grillaus ei ollut tuottanut tyydyttävää tulosta rusketuksen suhteen, ja poltin itseni useampaan otteeseen vaihtelevista paikoista kun yritin hädissäni saada väriä pintaan.
Yhtenä iltana hotelli oli järkännyt merenrantaan leffaesityksen (My big fat Greek wedding, luonnollisesti) ja päätettiin lähteä imemään itseemme vähän kulttuuria (ja aika tuhtia boolia jota siellä tarjoiltiin). Leffa oli mun mieleen, olin toki nähnyt sen jo aiemmin, mutta häiriönä toimi jälleen ne mutanttikoppikset jotka oli meille tuttuja mun synttäri-illalliselta. Ne villiinty ihan täysin kirkkaista valoista ja lentää kopsautteli päin lamppuja, kaateli boolimukeja ja aiheutti yleistä pakokauhua useammassa leffailijassa. Present company included. Leffan loppuvaiheilla koko niemestä meni sähköt, ja mua kävi heti pelottamaan (zombie apocalypse?) että ei löydetä enää takaisin huoneeseen. Hyvin kävi kuitenkin, ja nähtiin kotimatkalla gekko.
Ton naisen tukka oli jotain ihan käsittämätöntä!
perusmeininkiä omalla altaalla. Allaoleva kuva on Markon ottama, kun se sai folkewest-kohtauksen löytäessään kärpästä syövän hämähäkin.
Noniin, sitten siihen apinakänni-iltaan. Me saatiin jossain vaiheessa lomaa kuulla, että meidän kaverit Iina ja Vellu oli myöskin Kosilla, vähän kauempana Psalidista. Sovittiin treffit Kos towniin vikan viikon tiistai-illalle. Me mentiin jo aiemmin bussilla keskustaan, shoppailtiin vähän ja käytiin syömässä. Tai no Marko söi, miä näykin pari ranskalaista ja join kokista. Kuuden aikaan löydettiin pienen salapoliisityön jälkeen Iina ja Vellu yhdestä rantakadun baarista ja istuttiin siinä hetki drinkkien parissa 🙂 Oli niin outoa nähdä tuttuja naamoja niin kaukana kotoa.
Miehet ja niiden sotalaivat… huoh.
Kierreltiin keskustaa jonkun aikaa, ja lopulta pysähdyttiin viinille torin laidan kuppilaan. Viiniä myytiin kiloittain ja voin kertoo et niitä kiloja kannettiin pöytään ihan hyvää tahtia. Saatiin myös maistaa jotain paikallista viinaa, ja kokeiltiin myös baarin omia mojitoja. Ne oli herrrrrrrrkullisia!
Pahoittelen kuvien laatua, en halunnut käyttää salamaa, joka nyt tuntuu tyhmältä valinnalta mut hei, what can you do… Vaihdettiin vielä kerran paikkaa, koska meitä vähän tanssitti kaiken sen viinin jälkeen. Mentiin baariin nimeltä Tango, ja se oli ihan tyhjä, joten saatiin ensiluokkaista palvelua ja tanssilattia oli kokonaan meidän.
Noi drinkit oli tappavia. Ihan oikeesti! Ne oli niin vahvoja, että kaiken sen viininlitkimisen jälkeen noi oli viiminen naula meikäläisen arkkuun. En halua edes ajatella miltä oon näyttäny pyöriessäni siellä tyhjällä tanssilattialla, kun siis humalassahan musta tulee Shakira. Ei sillee hyvällä tavalla. Me juotiin noiden ISOJEN paukkujen lisäksi vielä mojitot ja useita shotteja, ja kaikki se viinan määrä yhdistettynä täysin tyhjään vatsaan sai aikaan infernaalisen överihumalan. En todellakaan muista monelta ollaan lähdetty baarista, miten oon selvinny taksitolpalle (tai siis no luonnollisesti Markon avustuksella) ja miten kotimatka on mennyt, miten oon riisuutunu tai mitä hotellilla on tapahtunu, mutta sen muistan, että seuraavana päivänä mulla oli tuomiopäivän krapula. Miä todella harvoin oksennan krapulassa, mutta keskiviikkona mikään ei tuntunut pysyvän sisällä. Sain syötyä ekaa kertaa vasta joskus kuuden aikaan illalla, ja mikään ei helpottanu sitä kuolemanoloa. Voin hei kertoo teille, et krapula on paha juttu koto-Suomessakin, mutta kun siihen lisätään kolmenkymmenen asteen helle ja burananpuute niin se nostaa kärsimyksen potenssiin kahdeksansataa.
Jollain lailla selvisin (pasta-annos illalla saattoi auttaa asiaa) ja seuraavana päivänä saatoin jälleen ottaa auringosta kaiken irti. Huonon olon lisäksi keskiviikkona nimittäin takaraivoa takoi morkkis hukkaan heitetystä ajasta paratiisissa, kun tuijottelin ulos sängynpohjalta.
Loput vähät päivät menivät siis auringossa maaten ja hyvästä ruuasta nauttien, kunnes perjantai-aamu ja lähdön hetki koitti. Bussi lähti meidän hotellilta joskus viideltä aamulla, ja lento kahdeksalta. Matka meni osittain nukkuessa, ja osittain panikoiden, mutta selkeästi letkeämmin kuin menolento.
Kun astuttiin Suomen kamaralle, sain tekstiviestin Leniltä, että se oli laitoksella ja synnytys oli käynnistynyt! Jänniä hetkiä elettiin, ja koin että meillä oli valtava yhteys vielä syntymättömän kummityttöni kanssa, kun se odotti vatsassa niin kauan että kerettiin takaisin kotiin. Ihana My <3
Reissu oli kaikinpuolin juuri sitä mitä lähdettiin hakemaankin, rentoutumista, aurinkoa, hulppeita maisemia ja mahtavaa ruokaa. Saatiin nauttia toistemme seurasta ja sitähän häämatkalta yleensä odotetaankin. Lähtisin koska vaan takaisin tohon samaan hotelliin, se oli U-P-E-A!!! Suosittelen sitä koko sydämestäni! <3
