VAROITUS! LUVASSA TODELLA PITKÄ POSTAUS!

Me päätettiin Markon, Tonin ja Nellin kanssa elämän uuvuttamina lähteä viettämään pitkää viikonloppua vuokramökille Hurukselaan (itseasiassa kilsan päähän siitä tallista jossa kävin ratsastamassa). Ihan vaan olemaan ja syömään ja viettämään aikaa yhdessä. Parasta ikinä. Tarkoitus oli myös toteuttaa viikonlopun ruokailut (sunnuntain pakastepitsalounasta lukuunottamatta) Neljän tähden illallinen-konseptilla, sovellettuna niin että minä ja Marko tehtiin ruoka perjantaina ja Toni ja Nelli lauantaina. 

Sitä ruokaa sitten varjeltiin salaisuutena ihan viimiseen asti, ja ostoskassimäärä oli valtava. Mökki oli todella hieno ja tyylikkäästi toteutettu, ja voi vitsi millä paikalla! Se on myös ihan täysin varusteltu pitempääkin oleskelua ajatellen, ja meikäläisen sydäntä lämmitti ilmainen WiFi 😀

Jälleennäkeminen <3

Ostin ruokakaupassa käydessämme kattauksen piristykseksi preeriaruusuja (eustoma?), joista hyökkäsikin sitten viikonlopun myötä ihan hirveä armeija pieniä kärpäsiä. Musta noi oli ihania, vähän niinkuin isoja neilikoita!

Lonkeromies.

Riippumatto oli kovassa käytössä koko viikonlopun, ja vaikka Nelli olikin vähän kipeä niin mekin viihdyttiin siinä keikkumassa hyvä tovi. Ihan hirveän paljon ei sen nuhanenän kanssa viitsinyt ulkona hengailla, kun ei haluttu että flunssa menisi ainakaan pahemmaksi. Sisällä oli ihan yhtä kivaa 😀

Tappelu kepistä..

Sitten alkoikin armoton kokkaaminen! Me kuvattiin arvausvideot, joissa pariskunnittain pohdittiin mitä toiset oiskaan voineet keksiä alku-, pää- ja jälkiruuaksi.

//www.youtube.com/embed/l9f_8jNl1qg” width=”420″>

Kampasimpukat (ostettu Kala-autosta) paistettiin valkosipulissa ja itsekasvatetussa chilissä, ja päälle puristettiin reilusti limeä niin, että pinta karamellisoitui herkullisen ruskeaksi. 

Miten me kerettiinkin noin lyhyessä ajassa sotkea koko mökki tohon kuntoon?!

Maalais-Ciabatta voideltiin reilusti suolatulla voilla, ja paahdettiin 200asteessa kunnes pinta muuttui kullanväriseksi ja rapsakaksi. Join samalla viiniä niin en muista nyt tarkkaan et kuinka kauan ne siellä uunissa oli, kantsii seurailla 🙂 

Seuraava vaihe olikin tehdä avokadotahna leipien päälle. Aviksien sekaan puristettiin limeä ja rouhaistiin suolaa ja pippuria maun mukaan. Loraus hyvää oliiviöljyä kruunasi koko mössön <3 Sitten haarukalla vaan muussiksi.

Ehtonen emäntä..

Kun leivät olivat paahtuneet, oli aika asetella niiden päälle avokadomössö, sen päälle vuohenjuustolevite (myydään sellaisessa pyramidirasiassa) tipluina ja lopuksi kampasimpukat. Koko komeuden päälle puristettiin vielä vähän lisää limeä 😀

TA-DAAH!

Joillain oli vähän nälkä kaikesta sipsinsyömisestä huolimatta (”You see, eating chips is like stretching…”)

Haarukat ja veitset osoittautuivat turhiksi, ja alkuruoka ÄÄRIMMÄISEN maukkaaksi (vaikka ite sanonkin!) Palanpainikkeeksi oli Markon valitsema äyriäisten kanssa nautittavaksi tarkoitettu valkkari. Olisko ollu saksalaista. Kevyt ja pirskahteleva, oikein suunmukainen!

”Vieraat” jatkoivat viinilinjalla ja me alettiin pienen ruokalevon jälkeen valmistella pääruokaa, joka oli siis tällä kertaa salaatinlehtiwrappejä kanan rintafileellä ja itsetehdyllä salsalla, josta unohtui oliivit ja balsamiviinietikka. Eli kaikki olennainen. V*ttu. Salsan tekeminen alusta asti on muutenkin aika syvältä, mutta teeppäs se kirsikkatomaateista 😀 Miksi asiat pitää tehdä aina mahdollisimman vaikeasti?

Tomaatit siis ”suolestetaan”, jotta salsasta ei tulisi liian vetinen, ja ne kuutioidaan pieneksi. Toi ananassalsa oli muuten vaan varalisukkeena, sitä ei sotkettu tonne omatekemän sekaan. Kanat paistettiin pannulla voissa, ja salsan sekaan lisättiin vielä punasipulia, suolaa ja pippuria.

Pääruuan kanssa tarjoiltiin itsetehtyjä Mojitoja, miksei baarissa noi rehut nouse tollalailla pintaan? Jäiden takia?

”Käykää pöytään!”

Aina pitää pelleillä.

Pääruoka upposi helposti, vaikka olin ihan varma etten jaksa alkuruuan jälkeen syödä koskaan enää mitään. Olin vähän pettynyt pääruokasuoritukseen, kana olisi voinut olla maukkaampaa ja se salsa oli ihan vajavaista ilman oliiveja. Mojitot maistuivat onneksi oikein hyville ja hukutin murheeni niihin. 

Ilta oli TODELLA kaunis, ja päätettiinkin mennä vähäksi aikaa sulattelemaan ruokia laiturille. Koska tosibloggari ja sen kaverit ei vaan voi olla ja nauttia hetkestä niin kaikki piti kuvata. 

Laiturihassuttelun jälkeen siirryttiin takaisin sisään ja lämmitettiin sauna. Pojat läksivät vielä soutelemaan sillä aikaa kun minä ja Nelli löylyteltiin. Tiputtelin löylyveden sekaan reilusti eukalyptusta, jotta Neppiksen nenä saataisiin auki! 

Kun pojatkin loppujenlopuksi olivat käyneet saunassa, oli aika käydä valmistamaan iltapalaa jälkiruuan merkeissä. Tarjolla oli alkuruokaa mukaillen paahdettua vehnä-Ciabattaa mascarponejuustolla ja pensasmustikoilla. Päälle puristettiin vielä reilusti hunajaa.

Oon ihan rakastunu tohon mun mustaan ylisuureen SWAG-paitaan! Oikeasti mulla on noita kaksi, toinen on valkoinen ja siinä lukee YOLO 😀 Hahahaha!

Voin kertoo, että pääruokapettymyksen jälkeen tää jälkiruoka oli kyllä balsamia haavoille! Siis toi oli niin hyvää että vieläkin hykerryttää kun ajattelen sitä makua. Toni ja Nellikin tuntui olevan samaa mieltä (tahmaisuudesta huolimatta…)

Iltapalan jälkeen hengailtiin rauhassa ja juotiin jälkiruuan kanssa tarjottu rose-skumppa loppuun, jonka tuudittelemana painuttiin pehkuihin koko porukka jo melko aikaisin. 

Lauantai-aamu valkeni meikäläisen osalta jo ennen seitsemää, mutta sain pakotettua sisäisen torkkuhälytykseni hiljaiseksi ja loppuviimenään kampesin sängystä ylös ensimmäisenä varttia vaille kymmenen. Mökki oli hiljainen ja laittelin rauhassa aamupalatarpeet pöytään, käytin Elmon aamupissalla ja istuskelin hetken auringonpaisteessa laiturilla.

Muut heräilivät mun kolisteluun loppujenlopuksi jossain vaiheessa ja syötiin rauhassa aamupalaa. Pojat lähtivät ulos hengailemaan ja me käytettiin rauhaisa hetki hyväksi Nellin kanssa ja ruvettiin katsomaan pienen salapoliisityön jälkeen Leijonakuningasta! Leffan loputtua käytiin kurkut leffan biisien loilottamisesta karheina valmistautumaan kuvaamaan Best friend tag-videota. Sen löydätte täältä! Videon kuvaamisen jälkeen Nelli ja Toni alkoivat valmistaa omaa ruokakavalkadiaan. Me tietysti arvailtiin ensin, että mitä mahtaa olla luvassa:

Mua kismitti, kun tajusin että Neppis oli tuonut kotoa kattauselementtejä ja panostanut näinollen meitä paljon enemmän esillepanoon. DAMMIT! 😀

Koska Nellillä ja Tonilla oli ollut kuluneella viikolla kolmas hääpäivä, niin tarjolla oli alkupalan kyljessä aitoa shampanjaa. YUM! <3

Kippis! <3

Tässä meidän arvostelu alkuruuan osalta: 

Tässä kohtaa oli taas ruokalepo paikallaan ja itse rupesin ahkerana editoimaan BFT-videota julkaisukuntoon. Lopuksi pakotettiin pojat katsomaan se kaksi kertaa peräkkäin telkkarin kautta ja kommentoimaan kuinka kauniilta me näytettiin ja kuinka hauskan kuvan meistä saakaan 😀 Pojat toipuivat koettelemuksesta Pahuksenraikkauden avulla.

Supersosiaalista SoMe-käyttäytymistä. Lopulta Toni ja Nelli lähtivät soutelemaan ja Marko pakotti mut ulos laiturille syyllistämällä mua liiallisesta koneellaolosta. Sain kuitenkin ottaa koneen mukaan 😀

Lavastettu kuva, en miä polta.

Viiniä kului hyvään tahtiin.

Sisälle palattuamme Neppis ja Toni alkoivat valmistella pääruokaa ja me hengailtiin ja norkoiltiin keittiön liepeillä kyttäämässä valmistusvaiheita.

Ah, voi luoja <3

Nöpöset <3

Lupasin Markolle aika mittavan palkinnon jos se juo kokonaisuudessaan tuon simpukoiden liemen! Mission failed, no reward! Ruoka oli loistavaa, ja vaikka se oli tuhtia niin ähkyoloa ei tullut missään vaiheessa. Me kuvattiin arvostelu (tässä kohtaa kamerasta loppui akku, of course) ja jäätiin viinilasit kourassa odottelemaan jälkiruokaa.