Kohta 18
Marko (bless that man<3 ) toi mulle makuunista Kohta 18-leffan ajanvietteeksi kun se itse tuijottaa Walking deadin toista tuotantokautta alakerrassa ties kuinka monetta tuntia. Finnkinon synopsis kertoo seuraavaa:
”Meitä oli viis kundii. Me pidettiin yhtä – melkein aina. Musta meillä oli kaikilla ihan normaalit perheet. Normaalit ongelmat. Normaalit fiilikset. Ei mitään, mistä ei ois päässy yli. Sitten sinä yhtenä vuotena kaikki alkoi mennä jostain syystä päin vittua.”
KARRI, 17 lähtee viimeiselle ajotunnille ajo-opettajanaan oma äiti, joka aikoo keskustella elämän vakavista asioista. Ratti kääntyy kuitenkin jo heti kotipihalta väärään suuntaan: ajon aluksi Suomi menee jälleen kerran häviämään MM-lätkän Ruotsille ja äiti haistaa viinan poikansa hengityksestä.
PETE, 17 hoivaa aborttipillerin ottanutta tyttöystäväänsä. Syyllisyys ihmisen tappamisesta ei jätä Peteä rauhaan.
ANDRÉ, 17 hakee kolmannen kerran samalla viikolla pikkuveljensä tarhasta. Äiti on taas ”jäänyt ylitöihin”. Aamuyöllä äiti tulee kotiin – vieras mies kainalossa.
AKSELI, 17 matkaa viikonlopuksi maalle isovanhempiensa hoiviin ja törmää ex-alkoholisti-isäänsä. Isä ja poika päätyvät yhteiseen päivänviettoon peurakytylle, kahden neliön metsästyskoppiin, jossa ei saisi hiiskua sanaakaan.
JONI, 18 on kesätöissä Linnanmäellä susipukuun pukeutuneena maskottina vetäen kaikki teinitytöt karvaiseen syliinsä. Vapaa-aikanaan Joni tekee omaa keikkaa strippaamalla vanhemmille, maksukykyisille naisille.
Mulla ei ollut järisyttävän suuria odotuksia ainakaan näyttelijäsuorituksien suhteen, mutta sain yllättyä positiivisesti.
Kohta 18 on Maarit Lallin ohjaama ja käsikirjoittama draama viidestä 17-18 vuotiaasta kaveruksesta ja heidän perheistään ja elämistään. Henrik Mäki-Tanila, joka näyttelee Karria, on osallistunut käsikirjoittamiseen onnistuneesti. Normaalisti ns. aikuisten ihmisten käsikirjoittamat nuorten elämää kuvaavat leffat on dialogiltaan ihan täyttä kuraa, ja enemmän vaivaannuttavia kuin todentuntuisia. Tulee sellanen olo et kuka noin muka puhuu!? Tää leffa on hieno poikkeus. Suurimmaksi osaksi leffa on sen tuntuinen ettei sitä ole näytelty, vaan kohtaukset on kuvattu salaa kaveripiirin saunaillasta. Tietty luonnollisuus selittyy varmaan myös näyttelijöiden kokemattomuudella.
No niin, tietenkään ei pidä unohtaa niitä poikia. Näyttelijäkaarti on vielä suhteellisen tuntematon, ja jotenkin tuli sellainen olo et MISSÄ NÄÄ JÄTKÄT ON PIILOTELLU!? Wikipediakaan ei tiedä heistä mitään, googlen kuvahaku antaa vaan leffan promokuvaa, haki kenen nimellä tahansa.
| Karim Al-Rifai | … André |
| Arttu Lähteenmäki | … Akseli |
| Henrik Mäki-Tanila | … Karri |
| Anton Thompson Coon | … Pete |
| Ben Thompson Coon |
… Joni |
Varsinkin Thompson Coonin veljekset ovat ihan syötävän suloisia! (nyt on muuten spooky fiilis kun tsiigailin sivusilmällä leffan poistettuja kohtauksia niin noin minuutti ton ”syötävän suloisia”-lauseen kirjoittamisen jälkeen yhdessä kohtauksessa sanottiin että jos lapselle antaa nimeksi Sasu ni se kuulostaa suklaapatukalta, ja että siitä tulee sitten syötävän suloinen 😀 Freaky!!)
Katsii katsoa, tykkäsin ite kyllä kovasti (ja en pelkästään söpöjen poikien takia)!
