Vausti on tunnettu loistavasta palvelustaan. Siksi olikin jännittävää päästä kokeilemaan, mitä kehno palvelu siellä tarkoittaa. Minut ja Marko kutsuttiin Vaustin #kehnonpalveluniltaan, jossa konseptina oli siis syödä mahtavaa ruokaa höystettynä ihan paskalla palvelulla ja plot twisteillä! Illan Vaustin väen kanssa järjestivät XAMKin restonomiopiskelijat, ja korjatkaa jos olen väärässä, mutta se oli ensimmäinen laatuaan Kotkassa. On täällä toki pari ravintolaa, jossa kehno palvelu tulee ihan luonnostaan, kai heitä voi sitten kutsua edelläkävijöiksi tässä asiassa. 

Meidät ohjattiin viinibaarista kabinettiin, jossa meitä pyöriteltiin pöydästä toiseen ennen oikean järjestyksen löytymistä. Huone oli koristeltu keväisesti koivunoksilla ja jouluaiheisilla yksityiskohdilla, kuten joulukuusella ja meidän pöytää koristaneella pipariukolla. 

Saimme hienot, pienet ruokalistat, joista selvisi mitä tuleman piti ruokapuolella. Ohjelmasta tai muusta illan sisällöstä ei luonnollisesti ollut mitään hajua. Meille tarjoiltiin juomaa mitä kummallisimmista mukeista, Marko sai tuoppiin valkkaria ja minä join omani hillopurkista. 

Alkuruokana oli ihanaa parsakeittoa, joka saatiin itse jonottaa lautaset kourassa soppatykistä. Sopanjakaja niisti kovaäänisesti rullatessaan tykin huoneeseen. Kuulin, kun huoneen perällä joku pyysi punaviiniä, ja tarjoilija kysyi, että ”mitä siä sil teet?” 
Olin unohtanut ilmoittaa kasvisruokavaliostani (en aio tulevaisuudessakaan ottaa siitä ravintolassa tai muiden luona syödessä stressiä, jos tarjolla on vain lihaa, syön lihaa) ja kermaisen parsakeiton päällä oleva pekonimuru maistui taivaalliselta. 

Yhtäkkiä meille ilmestyi pöytään kahdeksantoista erilaista lasia, mutta vain yksi puolen litran vesipullo. Saimme myös vain yhden Avengers-teemaisen servietin jaettavaksi. 

Aina, kun tarjoilivat pyyhkäisivät sisään saattoi jännityksellä odottaa, että mitä nyt tapahtuu. Ensimmäisellä kerralla koko jengille tehtiin omituista ääntä pitävällä lasten lelupyssyllä turvatarkastus, ja sen läpäisseet saivat leiman kämmenselkäänsä. Sen kanssa pääsi vessaan. Tokalla kerralla porukka pakotettiin letkajenkkaan. 

En nyt tähän hätään muista mitä tolla limellä tai viitalla oli virkaa, mutta varmasti jotain tosi tärkeää. 

Pääruokana oli paahdettua hanhea sekä ankkarilletteä, ja voi luoja miten herkullista se olikaan! Sain ruokailuvälineikseni puikot, joilla selviydyin kunnialla viime minuutille asti. Yritin poimia yksittäistä porkkanakuutiota lautaselta, kun se luiskahti puikkojen välistä päätyen vaalealle paidalleni. Kolme nanosekuntia myöhemmin minulle tuotiin haarukka, pesukone oli kuulemma kerennyt pestä. 

Marko sai viivottimella mitattua punaviiniä. 

Juomatarjoilu toimi hyvin tehokkaasti ja mutkattomasti. Erilaisia juomia sisältänyt kärry kiersi huonetta tiuhaan tahtiin, ja Markolle tarjoiltiin esimerkiksi Marskin ryyppy skumppalasiin. 

Jälkiruokana oli vadelmajäädyke valkosuklaakastikkeella. Ei varmaan tarvitse edes yrittää kuvailla, kuinka hyvää se oli. Rakastan täyteläisen ja kirpeän yhdistelmää melkein yhtä paljon kuin suolaisen ja makean yhdistelmää. 

En uskaltanut syödä lautasella ollutta sinistä kukkaa, mutta punaisen söin. Marko sai jälkkärikahvinsa (tasan kaksi ja puoli pumppausta isosta termarista) oikein osuvaan kuppiin:

Joku raukka naapuripöydässä erehtyi pyytämään teetä kahvin sijaan:

Vaikka tarjoilijoiden toilailu olikin äärimmäisen viihdyttävää, hoiti ihana Lauri Yrjölä illan viihde-osuuden loppupään kunnialla maaliin! Hän soitti muutaman oman biisinsä ja yhden toivecoverin. Minua harmitti, olisin halunnut kuulla Egotrippiä 😀 

Pelkäsin etukäteen, että ilta olisi täynnä väkinäistä naurahtelua, kiusallisia tilanteita ja myötähäpeää. En olisi voinut olla enempää väärässä. Vaikka tarjoilijat eivät olleet ammattinäyttelijöitä, he olivat täydellisiä rooleissaan ja vetivät homman ihan putkeen. Uskon tosin, että jokaisen asiakaspalvelijan sisällä asuu pieni (tai isompi) paska palvelija, joka hankalissa tilanteissa vaan tukahdutetaan hymyn ja nyökyttelyn taakse. Tänä iltana restonomiopiskelijat saivat päästää demoninsa valloilleen, ja se oli hulvatonta. Suosittelen ihan ehdottomasti tätä kokemusta kaikille, joilla on pokkaa nauraa itselleen. Vaustissa ruoka on pyhä asia, ja sen laatuun voi aina luottaa, vaikka muut puitteet vähän kyseenalaisia olisivatkin. 

10/10 Tarkiaisilta, kiitos kun saimme tulla testaamaan! <3