Eilinen hurahti ohi niin liukkaasti kuvahommien parissa, että suunniteltu nostalgiakuvapostaus siirtyi huomiselle. Aamulla mun ystävä Karoliina kävi kaksiviikkoisen poikansa kanssa vähän kuvattavana, ja kun Marko tuli kotiin kahdelta, lähdettiin saman tien hakemaan erinnäisiä paketteja postista. Unohdin tietenkin puhelimeni kotiin, ja ne kaikista tärkeimmät paketit jäivät postin hyllyille odottelemaan. Tänään uusi yritys! Puoli viideltä kuvailin erään tosi suloisen yksivuotiaan, jonka jälkeen ryskäsin kauhealla vauhdilla kamerareppuni kanssa Huumalle kuvaamaan naisteniltaa.

Kuvassa taatusti koko naistenillan tyylikkäimmät lyylit, ite ja Mia!

Tupeksin siellä kahdeksaan asti, ja sitten kaupan kautta kotiin toteamaan, että vauva oli ihan äärimmäisen väsynyt ja pahalla tuulella. Maitobaari auki ja yöpuulle. Lyyti nukkuikin poikkeuksellisesti koko yön mun kainalossa, kun nykyään normaalisti siirrän sen jokaisen syötön jälkeen omaan sänkyynsä nukkumaan. Posotettiin unta melkein kymmeneen asti tänä aamuna, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen! 

Kun tunnin valvottuaan Lype nukahti ekoille päikkäreilleen, rupesin viimeistelemään erästä hääkeikan kuvasatoa lähetyskuntoon. Kuudessasadassa kuvassa on oma hommansa, I can tell you. Aamupalaakin pitäis ehkä syödä. Ulkona Elssu nukkuu lähes poikkeuksetta vähintään kaksi tuntia, mutta sisällä päikyt vaihtelee vartista tuntiin. Ei siinä kauan nokka tuhissutkaan, kun vauva jo nosti päätään patjasta ja huhuili heräämisen merkiksi. Yritin antaa ”aamiaiseksi” muussattua avokadoa, mutta hirveällä pärinällä ja yökkäyksillä vauva ilmoitti, ettei kelpaa. Niinpä tein loppumuusista quacamolea myöhemmin syötävän lohen kylkeen ja hain jääkaapista Ella’s kitchenin mansikkasosetta, joka uppoaa aina takuuvarmasti.

Käytiin Markon kotiuduttua hakemassa postista mun autoon/käyttöön tuleva Gracon matkasetti, eli uusi kaukalo ja telakka, sekä matkarattaat. Kotona tein ruuan ja söin, ja Marko ryhtyi remppahommiin. Elle kiukutteli siihen malliin, että päikkärit olivat jälleen paikallaan, ja nukahtikin heti vaunukoppaan laskettaessa. Minä viimeistelin ylempänä mainitut hääkuvat ja lähetin ne asiakkaalle.

Ah tätä arjen glamouria! Ruoka aseteltu kauniisti design-lautaselle ja ihan tosi puhdas pöytä. Kuvasta rajattu taktisesti Koffin jostain baarista pöllitty tuoppi turkoosilla muovipillillä ja noin kahdeksansataa kaukosäädintä, joita kaikkia tarvitaan telkkarin katsomiseen. Ei kovin kaunista, mutta hyvää!

Remppa-Reiska <3

Nyt sitten syödään iltapalaa, leikitään ja rentoudutaan loppuilta. Lypen saan toivottavasti unille puoli kymmeneltä viimeistään, ja vielä enemmän toivon nukahtavani ITSEKIN siinä samoihin aikoihin.. Puolen vuoden jatkuva heräily alkaa vaatia veronsa, ja aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia iltaisin. En myöskään muista enää mitään ja usein puhuessani sanat menevät tavallista herkemmin sekaisin ja sössötän kuin känniläinen. En tajua kavereiden vitsejä ja moni muukin asia menee mulla ihan ohi. Nooooooooh, ehkä se tästä joskus vuoden päästä?