Vaikka mulle ei raskauskiloja jäänytkään, ja paino putosi silloin sairaalasta kotiuduttuamme omineen vielä nelisen kiloa siitä missä se oli ennen raskautta, niin olen edelleen ihan jokaisen mittapuun mukaan ylipainoinen. Mun tämänhetkinen paino (mitattuna just äsken aamupalan jälkeen vaatteet päällä) on 76,6 kg (voi paska…) ja pituus 164cm. 

Rehellisesti sanottuna en ole ollut järin huolissani tuosta vaa’an lukemasta imetysaikana, mutta nyt kun painon suunta on selkeästi kohoamaan päin, eikä toiseen suuntaan, niin mun on pakko puuttua asiaan vielä, kun kyse on n. viidestä pudotettavasta kilosta. En nimittäin ajatellut edes pääseväni alle 70 kg:n alle ilman valtavaa pyristelyä ja taistelua. 

Tiedän tasan tarkkaan mistä tämä nousujohdanteinen vaakalukema johtuu; sokerista. mun keho tuntuu olevan jatkuvassa käymistilassa, ja sokerinhimo/-tarve on läsnä vuorokauden jokaisena sekuntina. Paino nousee, iho on alkanut oikuttelemaan pitkästä aikaa ja paniikkihäiriön oireet, jotka sain jo hyväksi toviksi kokonaan kukistettua, alkavat nostaa rumaa päätään. 

Viime yönä toisen syötön aikana klo 3 kelailin asiaa, ja päätin pimeässä aterioivaa vauvaa tihrustaen tehdä ongelmalle jotain! Joojoo, tiedän kyllä, että olen ollut sokerilakossa sata kertaa aiemminkin, ja aina palannut huonoille teilleni jossain vaiheessa, mutta en halua antaa menneisyyden määrittää tekemisiäni tai nitistävän motivaatiotani. Nyt niin moni asia on täysin toisin kuin ennen, ja se ei pelaa joka pelkää. 

Totaalilakkoon en rupea. En aio kieltäytyä kyläreissuilla tarjotuista herkuista (kohtuus toki kaikessa) tai jättää salaattia kastikkeetta piilosokerien pelossa, mutta karkit, jäätelöt ja leivonnaiset jätän jatkossa kauppaan määrittelemättömäksi ajaksi. En siis osta niitä itselleni, ja kielsin myös Markoa ostamasta niitä kotiin. Älkää käsittäkö väärin, Marko saa syödä herkkuja niin paljon kuin sielu sietää kotonakin, mutta se ei saa ostaa niitä MULLE pyydettäessä, vaikka kuinka rukoilisin.

Sipsiä tai roskaruokaa en itseltäni kiellä, mutta koska niitä tulee jokatapauksessa ostettua PALJON harvemmin kuin sokeriherkkuja, niin se tuskin on ongelma. 

Mitään tavoitepainoa tai ”lakon” määräaikaa en aio myöskään asettaa, vaan homma toimikoon näin toistaiseksi. Mulla kuitenkin on ens kesänä useammat tärkeät juhlat, ja haluaisin olla olomuotooni tyytyväinen toukokuuhun mennessä, mitä se sitten siinä vaiheessa tarkoittaakaan. Toukokuun lopulla nimittäin vietetään meikämandoliinon kolmekymppisiä, ja oispa siistiä olla kovemmassa kunnossa (tai hyvinvoivempi – is that even a word?) nyt kuin kaksikymppisenä! 

Lisähaasteena aion vähentää sokerin lisäksi myös punaisen lihan käyttöä. Mulle jäi raskauden ajalta semiällötys mm. jauhelihaa kohtaan, joten siitä luulisi olevan hyvä ponnistaa. Katsotaan miten homma lähtee etenemään, valitusvirsiä on lähes satavarmasti luvassa! Onneksi Marko lähtee aina innolla näihin mun ”projekteihin” mukaan, olisi kamalaa jos sokerihimoissaan joutuisi katsomaan vierestä, kun toinen vetää antaumuksella Juhlapöydän konvehteja napaansa. Tässä kohtaahan kuvioon sopisi myös jonkunnäköinen detox-kuuri, joka saattaisi helpottaa jatkoa hieman… 

Tsemit ja vinkit enemmän kuin tervetulleita! Ja vielä huomautuksena loppuun: en siis ole ryhtymässä dieetille imetyksen aikana, vaan karsin ruokavaliostani siihen alunperinkään sopimattomia asioita. Kalorimäärät oikeasta ruuasta tuskin tulevat pienentymään juurikaan!