Miksi en voi lopettaa syömistä?

IMG_20180317_132100_653.jpg

Kuvassa epätoivoinen kehon puhdistusyritys viikonlopulta
(perussalaattipohja, oliiveja, pähkinöitä, bataattia ja itsetehty porkkana-kvinoa-inkivääri-kevätsipuli-kaprissotku)

Kirjoitin aiemmin tässä postauksessa lopettaneeni alkoholin käytön lähes kokonaan (muutamaa lasillista viiniä kuukaudessa ei lasketa). Kukaan ei uskonut mun oikeasti kykenevän tähän, mutta alkoholin poisjättäminen on ollut yksi helpoimmista dumpattavista asioista koskaan. Juopottelu on kivaa sen hetken, ja seuraavana päivänä on tosi hirveä olo. Siksi päätös luopua alati pahenevista krapuloista häilyvän hetkellisen mielihyvän ja hauskuuden hinnalla oli no-brainer. 

Olen melko addiktoituvaa tyyppiä. Jos löydän jotain, josta nautin tai olen tosi kiinnostunut, keskitän kaiken huomioni ja aikani sille. Oli se sitten kirja, peli, sarja, biisi tms. Saatan löytää jonkun hyvän ruuan ja syödä sitä lähes päivittäin, kunnes kyllästyn tai löydän jonkun muun vielä paremman. Hyvänä esimerkkinä edelleen vahvasti jylläävä sushihulluus. Huomaan myös hienoista binge-taipumusta, mun on vaikea katkaista ns. ”putkia” kun niihin ajaudun.

Olen yrittänyt luopua dieetti-ajatuksista, sillä kohdallani ne ovat yli kymmenen vuoden jojoilun jälkeen AINA johtaneet kilojen takaisinvyöryntään korkojen kera. Ei enää mitään supertiukka-aikatauluisia projekteja tai treenejä joista en oikeasti tykkää yhtään. Haluaisin olla lempeämpi itselleni, enkä kieltää mitään mitä kehoni tarvitsee. 

Noh, ongelmahan on siinä, että johtuen luultavasti väsymyksestä tai työtahdista, keho viestittää tarvitsevansa nopeaa energiaa. Terveellinen ruoka ei innosta yhtään, vaikka se olisi jonkun muun tekemää. Ja koska syön ravinneköyhiä herkkuja, väsyttää entistä enemmän ja vatsa on ihan hälytystilassa koko ajan. AAARGH mikä kierre! Tätä on jatkunut jo jonkun aikaa, enkä pysty katkaisemaan putkea. Otan itseäni niskasta kiinni ainoastaan silloin, kun tiedän joutuvani lähtemään esim. pidemmälle automatkalle (kuten tänään kun ajoin aamulla Helsinki-Vantaan lentokentälle ja takaisin), koska jos haluan välttää vatsavaivoista johtuvat paniikkikohtaukset ajaessani, minun on syötävä terveellisesti pari päivää ennen reissua. 

On karmaisevaa, miten koukussa sitä onkaan ruokaan. TIETYNLAISEEN ruokaan! Voin syödä mahani täyteen kanaa ja salaattia tai vegesapuskaa, mutta en tule kuitenkaan henkisesti kylläiseksi samalla tavalla kuin esimerkiksi isosta sushi-annoksesta tai pitsasta. Mun tekee terveellisen ruuan jälkeen vielä mieli napostella ja syödä jälkiruokaa jne. Siksi esimerkiksi meidän työpaikalla keittiössä sijaitseva Minimarket on turmiollinen lounas-aikaan. 

Alkoholi ja roskaruoka aiheuttavat molemmat ihan yhtälailla ensin nopean mielihyvän ja tyytyväisyyden, mutta rankaisevat seuraavana päivänä. MIKSI alkoholin käytön lopettaminen oli niin helppoa, ja herkuttelun lopettaminen tuntuu kuolemalta? Suurin houkutukseni ei enää edes ole sokeri, niinkuin se aiemmin ehkä oli, vaan sipsit, nachot ja mäkkärisapuska. Kaikki suolainen ja rouskuva. Ja se sushi. Oh, suuri rakkauteni…

Teorian tasolla tiedän miten pitäisi syödä, mutta miksi on niin helppoa antaa piutpaut takaraivossa huutavalle omalletunnolle, joka on vahvasti sitä mieltä, että ei todellakaan kannata mennä sinne sipsiosastolle tai ajaa mäkkärin autokaistalle kun kotona on makkarasoppaa?

hyvinvointi mieli liikunta ajattelin-tanaan

Kohtaamisia Goodwillillä

 

pieni-8961.jpg
Muistatteko, kun käväisin Karhulan Goodwillin kierrätysmyymälässä vähän aikaa sitten? Päätin vilkaista myös Kotkan myymälän vertailun vuoksi, ja samalla jutella vähän henkilökunnalle säätiön toimintaan liittyen. Kiertelin aikani myymälässä ja poimin muutaman kivan yksityiskohdan näihin kuviin:
pieni-8929.jpg

pieni-8930.jpg

pieni-8931.jpg

pieni-8933.jpg

pieni-8934.jpg

pieni-8936.jpg

Koristetyynypäällisten määrä ja laatu yllätti, hipelöin useampaa hienoa päällistä, jotka olisin voinut viedä kotiin…

pieni-8937.jpg

 

pieni-8942.jpg

pieni-8947.jpg

pieni-8948.jpg

pieni-8949.jpg

pieni-8950.jpg

Tässä topissa ei ollut kokolappua jäljellä, mutta nopealla vilauksella totesin, ettei se ehkä ole L-kokoa kuitenkaan…

pieni-8951.jpg

Goodwill-myymälöissä on myynnissä myös uusiotuotteita, kuten nämä deministä tehdyt tyynyt ja avaimenperät. Uusiotuotteet valmistetaan Sotek-säätiön työpalveluiden kuntouttavan työtoiminnan työpajoissa. Pajoissa harjoitellaan erilaisia kädentaitoja, kuten ompelua, neulomista, kutomista ja huonekalujen kunnostusta.

pieni-8952.jpg

pieni-8953.jpg

pieni-8956.jpg

pieni-8958.jpg

pieni-8959.jpg

pieni-8964.jpg

pieni-8967.jpg

pieni-8968.jpg

pieni-8970.jpg

Pääsin myös juttelemaan Jani Molanderin kanssa, joka on työskennellyt osana lahjoitetun tavaran kulkua ja päätymistä myyntihyllyille jo useamman vuoden ajan. Jani on pohjakoulutukseltaan laskentamerkonomi, mutta huono työtilanne opiskelujen ja pätkätöiden sekä terveysongelmien kanssa johti elämän suistumiseen raiteiltaan.

Janin tarina kosketti minua henkilökohtaisesti paljon myös siksi, että työttömänä kotona olo sekä elämäntilanteen epävarmuus johti Janin kohdalla paniikkihäiriöön, josta itsekin kärsin. Tunnistin tutut fiilikset pitkitetyn kotona muhimisen aiheuttamasta ahdistuneisuusoireiden synnystä ja uloslähtökynnyksen nousemisesta päivä päivältä korkeammaksi. Työn tai opiskelun mukanaan tuomat rutiinit puuttuivat, ja kun Jani sitten Haavi-projektin kautta pääsi kuntouttavaan työtoimintaan Goodwillille, hän koki hyötyneensä ainakin alussa eniten juuri rutiineista. 
pieni-8969.jpg

Hän kertoi myös saaneensa osaamisensa päivitettyä mm. kassatyöskentelyn suhteen Goodwillillä, ja kokee sen helpottavan työnhakua myös jatkossa. Työn mukanaan tuoma sosiaalinen kanssakäyminen muiden työntekijöiden sekä asiakkaiden kanssa teki hyvää paniikkihäiriöstä kärsivälle Janille. 

Kun kysyin Janilta mikä hänen mielestään Sotek-säätiössä ja Goodwill-myymälöissä työpaikkana on parasta, hän vastasi empimättä työn monipuolisuuden. Jani on päässyt työskentelemään varastoa lukuunottamatta kaikilla kierrätysmyymälöiden osa-alueilla, ja onkin nyt erikoistunut myymälöiden kirja- ja viihdeosastoille. Tiedustellessani tulevaisuudensuunnitelmia hän heittikin ilmoille toiveen mm. kirjakaupassa työskentelystä. Unelmana olisi myös suunnitella pöytäroolipelejä. Janin mielestä hänen toinen intohimonsa, luova kirjoittaminen sekä pelien suunnittelu nivoutuvat yhteen. Pelien suunnittelu on hänen mielestään kuin maailmojen kirjoittamista. Minusta se oli hienosti sanottu. 

pieni-8980.jpg

Toinen hieno asia Goodwillissä on Janin mukaan se, että kuntoutujien ja muiden työkokeiluun tulevien ihmisten aiemmat taidot ja osaaminen otetaan niin tarkasti huomioon. Jokainen pääsee käyttämään aikaisempaa osaamistaan mahdollisuuksien mukaan, kuten Jani asiakas- ja myyntityössä. Hän on myös perehdyttänyt uusia työntekijöitä tehtäviinsä kokemukseensa tukeutuen. 

pieni-8981.jpg
Samalla kun juttelin Janin kanssa, huomasin sivusilmällä joukon huomioliiviasuisia pieniä ihmisiä valuvan myymälän eteiseen sisään. Myymäläpäällikkö Jonna menikin esittelemään lapsille Kymenlaakson jätteen kierrätyspisteen toimintaa. Pisteelle otetaan vastaan pientä ongelmajätettä, asioita jotka jaksat kantaa itse käsissäsi tai esim. muovipussissa. Esimerkiksi pieniä sähkölaitteita, metallia sekä kodin vaarallisia jätteitä, kuten 

  • energiansäästölamput ja loisteputket
  • maalit, liimat ja lakat
  • pesuaineet, joissa on vaarallisen aineen merkintä
  • paristot, kännyköiden akut tai muut pienet akut

pieni-8979.jpg

Tapasin käynnilläni myös A-P:n, joka päästi minut tutustumaan Goodwillin verkkokaupan alkulähteille. Pääsin pällistelemään jo kuvattuja ja vasta verkkokauppaan pian lisättäviä tuotteita, ja A-P kertoi minulle niiden taustoista ja omasi selkeästi huomattavan tietämyksen esim. taidelasista. Hän mainitsikin isänsä olevan myös intohimoinen lasiharrastaja ja innostuksen tarttuneen osittain sieltä. Hän vastaa verkkokaupan pyörittämisen lisäksi myös tuotteiden kuvaamisesta, ja onkin harrastanut valokuvausta (opiskeltuaan sitä ensin) jo seitsemän vuotta. 

pieni-8984.jpg

pieni-8985.jpg

pieni-8986.jpg

pieni-8987.jpg

A-P keräilee vanhoja kameroita, joita hänellä onkin kertynyt jo yli 150kpl. Minä kun luulin olevani överi melkein kymmenen kamerani kanssa 😀

pieni-8989.jpg

pieni-8988.jpg

Kiitos Sotek-säätiölle, että pääsin tutustumaan toimintaanne ja tutustumaan näihin ihaniin ihmisiin! Muistattehan, että Sotek-säätiö tarjoaa runsaasti palveluita myös kuluttajille, ja esimerkiksi isompien huonekalujen lahjoitus on tehty tosi helpoksi noutopalvelun myötä! 

Näyttökuva 2018-03-16 kello 14.33.03.png

Käykää ihmeessä tutustumassa Sotekin nettisivuihin, he tekevät tärkeää työtä ja mahdollistavat työllistymisen myös todella monelle sitä kuuluisaa ”toista mahdollisuutta” tarvitseville tyypeille! 

puheenaiheet vastuullisuus uutiset-ja-yhteiskunta tyo