Arjen glamouria ja Halloween-koristeluja!
Ehkä suurin syy miksi rakastan järjestelmäkameroita ja nyt uutena tuttavuutena (minulle, ei varmaan muille…) Adoben Lightroomia on se, että vaikka sun kämpän todellinen tilanne olisi ei-niin-hallittu kaaos ja vaikka sulla ei olisi aikaa eikä intoa koristella lounaaksi syömääsi einesmaksalaatikkoa kauniisti niille Willeroy&Boch-astioille, niin pienellä säädöllä kuvat voivat silti olla kauniita 🙂
Sisustelin Lyden huonetta kevyesti Jollyroomilta tilaamillani pallovaloilla ja vaaleanvihreillä matkalaukuilla. Lisäksi sain vihdoin nalkutettua Markon kiinnittämään joskus ikuisuus sitten hankkimani vihertävänturkoosit koukut kaapinoveen ja ripustin niihin allanäkyvät siivet.
Näissäkin kuvissa on ihana, höyhenenkevyt ja harmonisen valoisa tunnelma, kun totuus puolisen metriä kuva-alueen alapuolella on karun sotkuinen lattia. Ei haittaa!
Aamupalaksi nautittu ja youtubella ryyditetty overnight oats eli tuorepuuro, jonka väänsin kookosmaitoon ihan testimielessä tarjoiltiin esteettisesti kauniissa muovitupperissa.
Lounaaksi valmistin suurta rakkausherkkuani, eli Saarioisten valmismaksalaatikkoa! Tunnen olevani aika yksin tämän normaalisti koirille syötettävän kulinaristisen ilotulituksen fanikerhossa. Sen olen sentään saanut ihan lautaselle asti, vaihtoehtona oli kuitenkin syödä se kylmänä siitä foliorasiasta.
Kyllä, ehdottomasti rusinoilla ja puolukkahillolla!
Huomasin viime sunnuntaina, että kahta kolmenkympin tienoilla keikkuvaa ja leluhyllyjen väleissä riekkuvaa aikuista ei katsota BR-leluilla niin kummaksuen kun on vaunut mukana. Vaunujen alatasolle mahtui aika vallaton määrä Halloween-sälää; naamareita, hämähäkinverkkoa, kurpitsavaloja, tekoverta ja muuta mukavaa/karmaisevaa. Vaikka nelikuinen tyttäremme ei vielä tajua mistään mitään, on tilaisuus käytettävä hyväksi oikein kunnon Halloween-juhlien järjestämiseksi!
Olenkin nyt pitkin viikkoa askarrellutpaskarrellut kaikennäköistä koristetta lauantaita varten, ja levitellyt hämppyverkkoa ympäri kämppää.
Mulla on ollut aikaakin tähän kaikkeen, sillä hyväksyin vihdoin sen tosiasian, että lapsi nukkuu pitempiä ja parempia päikkäreitä ulkona vaunuissa. Nyt kahtena päivänä peräkkäin sellaisia kolmen tunnin settejä (ihan taivaallista verrattuna aiempiin, sisällänukuttuihin vartin torkkuihin ja jatkuvaan kitinään). Tämmöinen ilmeilijä sieltä vaunuista sitten aina herää asiaankuuluvalla huutelulla:
Ota syliin ja ruoki minut — HETI!!
Tälläkin hetkellä Lyde nukkuu maratonpäikkäreitä ulkona ja mulla on hyvä hetki tehdä vähän kuvahommia ja kirjoittaa tämä postaus. Kohta luonnollisesti menen tarkastamaan, että hengittääkö vauva, jos vaikka itkuhälyttimestä olisikin loppunu patterit tai muuta vastaavaa.
Arjen ihanuutta ja todellisuuden välttelyä myös just sinun elämään <3
