Lyyti 3kk
L kasvaa hurjaa vauhtia, 3kk-neuvolassa painoksi mitattiin 5375g ja pituudeksi tasan 60cm. Sirpukkahan tuo vielä on, mutta pienestä, hauraasta vastasyntyneestä ei ole kyllä jäljellä enää kuin muisto. Kiitosta tuli jälleen tarkkaavaisuudesta, kauniista ihosta ja valloittavasta, hampaattomasta hymystä, jonka vauva väläytti neuvolantädille. 
Me saatiin tällä kertaa suun kautta annettavan rota-rokotteen lisäksi molempiin reisiin piikki, ja se taisi olla rankempaa mulle kuin vauvalle. Kyllähän neiti porusi huolella hetkisen, mutta rauhoittui kun pääsi mun syliin. Illalla pistokohdat kipeytyivät ja huuto oli lyhyen hetken aika intensiivistä, mutta saatiin hallintaan kävelemällä vauva olalla ympäri olkkaria. Neuvolassa vinkattiin ostamaan nestemäistä, mansikanmakuista Panadolia, jota annostellaan pruutalla suoraan vauvan suuhun, mutta sitä oli ihan äärimmäisen haastavaa saada annettua huutavalle vauvalle. Kävelin siis ympäri meidän ruokapöytää, jolloin vaava hiljeni liikkumisen ajaksi, ja joka kierroksen päätteeksi pruutattiin vähän lääkettä Lypen suuhun. Kolmannella kierroksella vauva alkoi jo selkeästi tykkäämään tökötistä, ja rauhoittuikin sitten lopullisesti. Yökin saatiin nukkua ihan normaaliin tapaan.
Muuten elo kolmekuisen vauvan kanssa on hurjasti hauskempaa kuin ihan vastasyntyneen. Lyyti kujertelee, hönkii ja kiljahtelee ollessaan hyvällä päällä (mitä hän kyllä on melkein koko ajan), ja mölyää kimakasti ja käskevästi ollessaan nälkäinen tai tylsistynyt. Herätessään hän joko hiljaisesti venyttelee ja katselee ympärilleen, tai sitten äityy unesta raivoon kahdessa sekunnissa jos en kerkeä tarjoamaan aamiaista tarpeeksi nopeasti.
Vauva muuttuu ihanammaksi joka päivä, ja koen sitä seuratessa sellaisia valtavia pakahtumisen tunteita. Ihan kuin pää ei kestäisi kaikkea sitä söpöyttä ja rakkautta. En malttaisi myöskään odottaa sitä ensimmäistä oikeaa naurua, tai sormiruokailun aloittamista. Ihan uskomatonta ajatella, että kohta on taas joulu, ja jouluna toi napero on jo puolivuotias! Veikkaan, että vaikkei Lyyti mitään lahjoista silloin vielä tajuakkaan, niin pukin täytyy pukea ylleen tukivyö, jottei rikkoisi selkäänsä kantaessaan lahjasäkkiä meillepäin.
Ei meille mitään pukkia tule. Ei olla ihan niin sekaisin…
