Olen päässyt tosi helpolla. Maha on verrattain pieni, jopa niin pieni, että pari viikkoa sitten pystyin vielä löysällä paidalla peittämään (vahingossa) raskauteni eräällä työkeikalla. Nyt on siis menossa raskausviikko 33 ja viimeisiä siis viedään. Kuukauden päästä vauva saisi jo niin halutessaan syntyä, vaikka toki on toivottavaa, että hän käyttää vuokrasopimuksensa määräajan kokonaan, mut ei perhana viikkoakaan yli! (Tämä nyt tietysti on toiveajattelua) Alkuraskaus oli jokseenkin rankkaa jatkuvan pahoinvoinnin ja väsymyksen takia, mutten kuitenkaan joutunut tiputukseen tai oksennellut sataa kertaa päivässä sen takia. Mistään ei siis toki saisi valittaa, #blessed ja nönnönnöö…

Vesimeloni on yks hienoimmista asioista maailmassa.

Mut voin hei kertoo, että viimisen kahden viikon aikana tää siunatussa tilassa oleminen on potkassu päähän teräskärkisen turvakengän voimalla. TMI, mutta siis molempiin päihin. Vauva on aktiivista sorttia, ja rakenneultraajan mukaan pitkäjalkainen, joten napakat potkut kylkiluihin, rakkoon tai muihin sisäelimiin taittavat mut välillä kaksinkerroin. Muu myllääminen (koska se vauva nukkuu?????) on musta ihan mukavaa, eipä ainakaan tarvitse arvailla, että onko kohdussa kaikki kunnossa. 

Nukkumisesta on tullut aikamoista luksusta. Me vetäydytään makkarin puolelle joskus kymmenen ja yhdentoista välillä (Elmo-eläkeläinen on yleensä jo yhdeksän jälkeen makuuhuoneen ovella osoittamassa mieltä, et joko mennään nukkumaan), mutta unta saan yleensä vasta puoliltaöin. Pyörin, etsin hyvää asentoa (ei sellaista ole), on kuuma, janottaa => pissattaa, hetken torkahdus => vauva monottaa, ahdistaa, painaa, vituttaa. Kun lopulta saan unenpäästä kiinni, herään ensimmäiselle vessareissulle tunnin päästä. Jos ei ole vessahätä, pitää vaihtaa kylkeä, koska lonkkaan koskee. Tätä koko yö, ja viideltä kroppa ilmoittaa, että ”HERÄTYS!”. Olen aika monena aamuna haistattanut tälle ilmoitukselle pitkät, mutta myönnytyksenä käynyt vessassa. Marko lähtee kuudeksi töihin, ja minä jatkan unia kahdeksaan asti. Olen valmis päiväunille viim. kahdelta iltapäivällä (yleensä lounaskooman seurauksena).

Meikkisutien pesu sitten taas ei ole hieno asia. Tarpeellinen kyllä, mutta perhanan ärsyttävää…

Vaikka olisin ihan valmis taas olemaan ei-raskaana, mua on nyt alkanut jännittää synnytys. EI pelottaa, koska en tiedä yhtään mitä on luvassa, mutta kuumottelee, you know? Tossa kahden kuukauden päästä on luvassa mun elämän hirvein kipu, ja myös hienoin kokemus mitä keksin. Typerän optimistisesti ajattelen, että hei, kaikkihan voi myös mennä ihan loistavasti, nopeasti ja oppikirjan mukaan! Voin olla ihan ässä synnytyksessä! Mistäs sitä tietää. Tälläinen ajattelutapa estää mua luisumasta paniikin ja kuolemanpelon alhoon. Äiti sanoi yhdessä päivittäisistä puheluistamme, että kun se synnytys sitten käynnistyy, niin ei siinä kerkeä pelätä tai panikoida. Tähän luotetaan. 

Kana on ällöä edelleen, mutta lohta menis kilokaupalla! Tässä tarjottuna itsetehdyn tzatzikin ja salaatin kanssa.

Kesän lähestyessä olen herännyt huomaamaan oman ränsistyneen ulkomuotoni. Pienin askelein olen yrittänyt päästä takaisin kuosiin mm. epiloimalla ahkerasti (voi vattu mikä homma oli bikinirajoissa!), lakkaamalla kynsiä (varpaankynnet on jo tosi hankalat lakata itse, siksipä pakotan pikkusiskon tekemään mulle geelauksen!), ja tutustumalla ihmisten mielipiteisiin itseruskettavan käytöstä raskausaikana. Olen tullut siihen tulokseen, että kunhan ei ihan jatkuvasti oo löträämässä koko vartalon rusketusta, homma olis ihan ok. Niinpä päätin muuntaa itseni pakastekalkkunasta keskipaahtoiseksi tänään. Vakaana aikomuksena on myös päästä kampaajalle tässä lähiaikoina, sillä mustassa tukassa harmaa juurikasvu on ihan tosi karmeen näköstä. Tyvivärin jälkeen saan sitten myös laitatettua pidennykseni takaisin! 

En viitsi käydä vääntämään tikusta asiaa, kun en yksinkertaisesti ole tehnyt yhtään mitään viime postauksen jälkeen. Tällä hetkellä mun elämä on päiväunia, jatkuvaa syömistä (nytkin on ihan kiljuva nälkä) ja lämpimien kelien odottelua. Toivottavasti jaksatte olla kärsivällisiä ja antaa mulle anteeksi surkean päivitystahtini <3

* Kuvituksena lähiaikojen instagram-huttua.