Yleensä otsikon kysymys on (varsinkin puolitutuilta jossain törmätessä kuultuna) jokseenkin rasittava. Mitä siinä ohimennen nyt sitten tiivistelisi, no ei tässä kuule, sen kummempaa. Ihan hyvää kuuluu. Joku vitsi siihen päälle, nopea poistuminen.

Postauksen aiheena se sitten taas onkin oikein mainio, kun ei tarvitse keskittyä muusiaivoilla mihinkään tärkeään/tiettyyn aiheeseen. 

Meillä on nyt tässä lähiaikoina tapahtunut kaikenlaista! Raskaus on edennyt viikolle 28 (APUA!!) ja tänään on laskettuun aikaan tasan 90 päivää. Viime neuvolassa valittelin noin viikon kestänyttä ultimate-väsymystä (vaikken siis ole edes töissä, kaikki kunnia täyttä päivää tekeville möhömahoille!), jonka arvelin liittyvän sairastamaani salamaflunssaan muutama päivä ennen neuvola-aikaa. Täti mittasi hemoglobiinin ihan varmuuden vuoksi kuitenkin, ja se oli 106. Rautakuuri, ole hyvä! 

Kaiken kivan kukkuraksi (ja koska olen ikäloppu 28v.) jouduin sokerirasitustesteihin tossa maanantaina. Kaiken kavereilta kuulemani ja foorumilta lukemani jälkeen olin vakuuttunut, että juotava neste on paksua kuin siirappi, ja että sitä pitää litkiä litratolkulla. Wrong! Marssin hermostuksissani (ja janoissani) lähisairaalalle kahdeksalta aamulla, ja sain juotavakseni 2,5dl kylmää, ohutta, vadelmanmakuista juomaa. Olihan se makeaa, mutta meiän mummi tekee stydimpää mehua kahvipöytään. Katselin muualle ekan paastoarvo-verikokeen aikana, join kuuliaisesti koko satsin, ja menin labran käytävälle odottamaan seuraavaa koetta. Katselin ajankuluksi youtubesta vlogeja ja mietin ylpeänä, että eipäs tullut huono olo ollenkaan! 

Kun kello löi yhdeksän ja seuraavaan verikokeeseen oli kymmenen minuuttia aikaa, mun oli pakko nöyrtyä ja todeta, että nyt huippaa ja oksettaa. Kävin tiedustelemassa pötköttelemisen mahdollisuutta hoitajilta ja oikaisin pitkälleni käytävän perällä olevalle sängylle.

Helpotti heti. Pienen välikuoleman jälkeen olokin alkoi paranemaan harppauksin, kun (hoitajan mukaan) keho alkoi polttaa sokereita. Olin tokaa kertaa pistettävänä. 

Toisen verikokeen jälkeen odottelin vielä tunnin (entistä ehompana) ja kävin kymmenen jälkeen kolmansissa verikokeissa, jonka jälkeen olin vapaa lähtemään. Tempaisin pahimpaan nälkään puolikkaan banaanin ja ajelin ihan täysissä voimissa ruokakaupan kautta kotiin. Kotona kerkesin riekkua tunnin verran normaalisti pihahommia valvoen (niistä lisää alempana), jonka jälkeen iski kooma. Ihan totaalinen kuolemanväsymys. Nukuin kahdet päikkärit, joiden aikana kroppa tuntui turpoavan kolminkertaiseksi. Heräsin iltapäivällä tyynykuvioisena ja kamalassa pöhnässä, ja pystyin vaivoin toimimaan normaalisti loppupäivän. Karmea sokerikrapula kahdesta ja puolesta desistä vadelmamehua. 

Juuri äsken soitin sitten tulokset neuvolasta, ja perhanan perhana, paastosokeri koholla. Muut arvot olivat oikein hyvät, mutta paastoarvo (jonka siis pitää olla alle 5.3) oli 5.4. Ensi viikon tiistaiksi sovittua neuvolaa ei kuitenkaan aikaistettu, koska ilmeisesti tilanne ei ole millään tasolla hälyttävä tai huolestuttava kuitenkaan. Ärsyttää silti tuleva tiukempi ruokavalio ja sokerien seuranta…

Meillä tosiaan tehdään siis piharemppaa, VIHDOIN! Takapiha on näyttänyt nyt jo viiden vuoden ajan viidakolta, jonka miehenmittaisiin kasvustoihin ei uskalla edes mennä maa-ampiaispesien takia. 900 neliön tontista PUOLET on ollut täyttä hukkatilaa. Nyt siihen tulee muutos. Saatiin sukulaismieheltä ihan törkeän hyvä diili tarvittavista koneista ja töistä, ja homma onkin edennyt hurjan nopeasti viime lauantaista lähtien, kun vanha, aaltopeltinen autotalli viimein purettiin maan tasalle. Nyt koko pihan pinta on kuorittu, kaksi puuta kaadettu, hukkamaa viety pois, talon sivut kaivettu salaojia varten ja kaikki säästettävä kiviaines talletettu pihamökin taakse turvaan. Itse olen ahkerasti tuijotellut meininkiä ikkunasta ja lähettänyt positiivista energiaa työskentelijöille. Satunnaisesti olen myös torkkunut päiväunia heidän puolestaan. 

Seuraava askel onkin sitten talon kellarissa sijaitsevan autotallin oviaukon muuraaminen umpeen, salaojitus, täytemaan ajo jne… Minun panostani (noita yllämainittuja lukuunottamatta) ei tarvita siis vielä piiitkään aikaan. Sen voin kertoa, että pihasta tulee upea. Ehkä ens kesänä. 

No se minusta, mitä teille kuuluu? <3