Eilen lauantaina puuhattiin aamulla mun pikkusiskon uuden yrityksen nettisivuja ja fb-sivuja julkaisukuntoon, ja saimmekin facebookin puolen valmiiksi! Käy ihmeessä tsekkaamassa hoitolan uudet FB-sivut täällä: Beam Kotka, teen oman postauksen avajaisista pian!

Ostin toissapäivänä paketillisen VSCO-presettejä ja olenkin nyt testaillut niitä näihin postauksen kuviin. Me lähdettiin Maijun vierailun ja luovan työn jälkeen viemään Elle-pellettiä mun äidin luokse Tiutiseen yökylään ja pääsin taas toteamaan, ettei musta kyllä koskaan mitään luonto-/maisemakuvaajaa tule. Sadan asteen pakkanen latisti kuvaustunnelmaa myös vähän. 

Elle ei ole koskaan ollut sellainen lapsi, joka jää itkemään meidän perään. Ei kertaakaan melkein kolmen vuoden aikana. Nytkin meidän tehdessä lähtöä hän kauhistuneena luuli että hänenkin pitää lähteä, ja oli hyvin huojentunut kun selvisi, että hän saa jäädä mummolle yöksi. Jouduin vetämään ”äidille tulee paha mieli jos et anna suukkoa ja halia”-kortin, että sain Ellen hyvästelemään meidät kunnolla. Best mom ever.

Kun napero oli hylätty mummolaan, palasimme kaupan kautta kotiin valmistautumaan iltaan. Suunnitelmana oli aloitella meillä ilta ja lähteä sitten puoliltaöin Haminan seurahuoneelle (I know, right….) katsomaan Brädin keikkaa. Mun ystävät Mira ja Nelli tulivat seiskan pintaan tähän meille ja puuhattiin meikit ja asut kuntoon. 

Valitsin asukseni tasan saman (no eri toppi) kokonaisuuden kuin viime viikonloppunakin, eli vaaleat, revityt farkut ja Nelliltä lainattu mustapunainen ruutupaita lanteille. Kaiken alla homman viimeisteli musta, muotoileva body, jota ilman en enää lähde ulos! Mulla on niin paljon itsevarmempi olo sen kanssa, ja voin keskittyä olennaiseen. 

Keikka oli mahtava, mutta sen jälkeen Hamina näytti taas kyntensä ja eräs seurueemme jäsen sai aika napakasti turpaan ja täysin syyttä. Toivottavasti meidän illan pilanneella muijalla (sillä joka hyökkäsi) on elämänsä pahin krapula ja morkkis siellä putkassa minne se raahattiin. Meidän oli tarkoitus lähteä kotiin suoraan keikan jälkeen, mutta tämän pikku muuttujan takia jäätiinkin vielä selvittelemään asioita ja hengailtiin Kapan ja poikien huoneessa neljään asti. 

Tiedättekö mitä? Mua ei kaduta tippaakaan (no pun intended) mun ”raittiuspäätös”. Joskus mulla on ihan vähän ikävä hyvää GT:tä tai kermalikööriä, mutta humalaa ei koskaan. Ja siis enhän minä mikään raivoraitis ole, voin hyvin juoda yhden tai kaksi annosta, mun raja menee ajokunnossa. Olen huomannut, etten tarvitse alkoholia ollakseni seurallinen, hauskaa seuraa ja esim. tanssiakseni baarissa. On kertakaikkisen parasta kyetä ajamaan itsensä kotiin pitkän illan jälkeen ja käydä nukkumaan ilman pelkoa tulevan aamun oloista. Se täytyy myöntää, että väsymys aiheuttaa mulle krapulankaltaisia oireita, ja koska esimerkiksi viime yönä unta tuli ihan valtavat neljä tuntia (en vaan osaa nukkua ysiä pitempään) niin olen ihan zombina nyt sohvalla kirjoittamassa tätä postausta. Nyt on pakko tsempata, koska puolen tunnin päästä olisi tarkoitus kuvailla vähän nettisivukuvia tutulle personal trainerille. 

Ps. kiitos sinä ihana, vaalea tyttö siellä kamalassa Seuriksen vessassa, joka kerroit lukevasi blogia! <3 En tajunnut kysyä sun nimeä, mutta mua ei kyllä koskaan lakkaa yllättämästä et joku muukin lukee kuin mun lähipiiri. Toivottavasti teillä oli vähän onnistuneempi ilta kuin meillä 😀