Viimeisen parin kuukauden aikana olen antautunut täysin paineiden ja tarpeideni alle. Minusta on vahvasti tuntunut siltä, että vaikka tänne blogiin jaettavia aiheita ja tapahtumia on ollut paljon, en ole halunnut tehdä sitä. En ole jaksanut ottaa järkkäriä käteen ja tallentaa hetkiä, joissa olen mieluummin ollut vain läsnä. 

Olen tehnyt mm. seuraavaa:

1. Olen hurahtanut joogaan
Normaalisti, kun lähden pitkän lököilykauden jälkeen liikkeelle, rupean työskentelemään ankarasti kohti spinningiä ja muita ”tosirankkoja” lajeja kestävää kuntoa kohti. Kehonhuolto ja PK-treenit ovat olleet mielestäni ajanhukkaa, kun liikunnan ainoana tarkoituksena on ollut polttaa mahdollisimman paljon kaloreita. 
En oikein edes tiedä mistä jooga-innostukseni alunperin lähti, mutta ehdotin töissä pomostolle, että mitäs jos joka työpäivä meidän jengillä olisi mahdollisuus keskellä päätetyöskentelyä ottaa n. 10-20min breikki ja availla vähän kroppaa joogan muodossa. Sain viikon koeajan projektilleni, ja kun ihmiset innostuivat siitä ja jokaisella joogatauolla (joiden aikana keräännymme loungeemme ja valitsemme youtubesta sopivan videon, jonka heijastamme screenille ja vartin venymisen jälkeen palaamme töihin) alkoikin olla vakiintunut joukko ihmisiä, nörttijooga sai jatkua. Näiden työjoogien lisäksi olen ottanut jäsenyyden paikalliselta Lady Lineltä, koska heidän lukkaristaan löytyy mm. ilma- ja lämpöjoogaa sekä pilatesta. Teen myös kotona puolen tunnin harjoitteita melkein jokatoinen päivä. 
En ole vielä ihan sinut hitaan ja syventävät yin-joogan kanssa ja lootuskukka-/jumalatar-/universumipuheet lähinnä ärsyttävät minua saaden minut pyörittelemään silmiäni, mutta tiedostan, että se kertoo enemmän minusta kuin itse yinistä. Ehkä tarvitsen vähän enemmän aikaa joogan parissa löytääkseni niidenkin hienouden ja voidakseni nauttia myös niistä vähemmän kaloreita polttavista asanoista.

2. Olen uppoutunut työhöni ja edennyt siinä
Aloitin viime vuoden huhtikuussa Nitrolla osa-aikaisena some-koordinaattorina, josta etenin täysipäiväiseksi toimistopäälliköksi, ja nyt uusi uravaltaukseni on HR. Aloitan maaliskuussa HR-assistentin opinnot Markkinointi-instituutin kurssilla, joka kestää 8 kuukautta. Sillä aikaa minua valmentaa oman firman tarpeita varten kertakaikkisen mahtava HR-coach Kalle Honkanen. Tämä on ollut jännittävää, haastavaa, pelottavaakin, mutta olen enemmän innoissani kuin koskaan ennen mistään työstä. 
Työtehtävien laajeneminen on myös imaissut minut syövereihinsä, mutta tällä kertaa olen tajunnut luopua muista, minulle vähemmän tärkeistä asioista siksi aikaa, kun prioriteettini ja jaksamiseni ovat muualla. Ensimmäistä kertaa. Siksi blogikin on ollut hiljainen, olen keskittynyt luovimaan työn ja perheen välillä tasapainotellen, ja aiemmista vahingoista viisastuneena pitänyt myös itsestäni huolta liikkumalla enemmän ja menemällä aikaisin nukkumaan. 

Tässä olemme rakentaneet linnoituksen firman ”olkkariin” tyhjistä työtuolilaatikoista.

3. Olen lopettanut humalanhakuisen alkoholinkäytön
Vaikkei minulla koskaan ole ollut varsinaista ongelmaa asian kanssa, olen monta vuotta jo miettinyt jokaisen (harvan) kerran jälkeen krapulan kourissa pyöriskellessäni, että MIKSI teen näin itselleni? Näin vanhemmiten myös henkiset morkkikset ovat pahentuneet, ja firman pikkujoulujen jälkeen yhtä elämäni pahinta kankkusta potiessani päätin, että nyt loppui. Mulla on ihan kivaa ilman alkoholiakin. En halua enää koskaan tällaista oloa. Joulukuun alusta lähtien olen siis ollut humalatta. Olen juonut viinilasillisia ruuan kanssa jne, mutta rajani menee ajokunnossa. On helpottavaa ajatella, ettei mulla koskaan enää ole alkoholista johtuvaa huonoa oloa.  

—

Kuvituksena kökköjä instakuvia, mutta yksi omaksumistani hienoista lausahduksista kuuluu: ”Better done, than perfect!”