Just bob.

Muistatteko kun väläyttelin hetki sitten tulevaa tukkamuutosta? Noh, tänään oli sen aika! 

Vanha kuontalo oli karrelle blondattu, takkuinen ja hamppuinen vihreänharmaa purkkatukka, joka painoi niin paljon, ettei sitä saanut laitettua enää mitenkään. Harja ei mennyt teollisuustasoisten hoitoaineidenkaan käytöstä huolimatta hiuksista läpi KOSKAAN (ei märkänä, eikä kuivana), eikä hiuksissa ollut enää mitään mallia tai ryhtiä. Oli siis korkea aika tehdä asialle jotain.

Koska mulla ei oo tapana tehdä mitään puolivillaisesti, päätin säästää vain pelastettavissa olevan hiuksen ja tehdä täyskäännöksen tyylissäni. Kukapa muukaan olisi lähtenyt oikkuihini mukaan mieluummin kuin SoMa:n Maija! Marssin tänä aamuna hänen tuoliinsa ja käskin leikkaamaan mulle polkan. Ja Maijahan leikkasi!

8677h 087tukka.JPG

Tässä siis aika toivoton alkutilanne. Pitkä ja paksu, mutta auttamattoman huonossa kunnossa.

8677h 088tukka.JPG

Ensin poikkaistiin pisin ja kuollein osa pois, sitten värjättiin ja lopuksi viimeisteltiin polkan malli. Kolmen tunnin aherruksen jälkeen tällainen siitä sitten tuli:

8677h 094tukka.JPG

8677h 096tukka.JPG

Mulla on vähän sellainen haamuraaja-olo, haron olematonta poninhäntää ja tuntuu, etten ole vielä oikein tajunnut ettei sitä tukkaa enää ole. Tai siis onhan sitä, tuntuu, että kuolleen painolastin dumppaaminen kampaamon lattialle antoi mun paksuille hiuksille eloa ja voimaa nousta niille tarkoitettuun asentoon. Väriksi valittiin kylmäsävyinen ombre-värjäys, joka mun mielestä tuo hienosti elävyyttä leikkaukseen. 

En voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen! Tästä on nyt hyvä lähteä kasvattamaan vähän terveempää tukkaa, vaikka luulenkin, että pysyn tässä mallissa vielä hyvän aikaa. Kiitos taas Maijalle, oot kyllä ihan nero… <3

Mitä te ootte mieltä? Hot or nah? 😀

Kauneus Hiukset

Olennaisuuksia syö: Vaustin makujen matka*

*kaupallinen yhteistyö

Päätettiin äidin kanssa lähteä syömään tässä eräänä perjantai-iltana, itseasiassa mun viimeisenä Putkityö-työpäivänä. Varasin pöydän Vaustista paria päivää aikaisemmin, ja sain varausvahvistuksen jälkeen puhelun ystävältäni Veskulta, joka toimii Vaustin keittiömestarina. Hän ehdotti pientä yhteistyötä, jossa Vausti tarjoaa mulle ja äidille maistiaisia nykyiseltä ja mahdollisesti tulevalta ruokalistalta. En oo vielä toistaiseksi koskaan kieltäytyny ilmaisesta ruuasta, ja äitikin oli innoissaan, sillä se ei ollut ennen tuota perjantaita koskaan käynyt Vaustissa. 

Koska meitä oli vain kaksi, ja toisen piti ajaa kotiin, päädyin juomaan ruokieni kanssa vain vettä, mutta äiti sai valita mieleisensä viinin ja päätyi kevyeen, puolikuivaan Moscato-valkkariin. Tässä postauksessa ruokalajien yhteydessä on kuitenkin mainittu niille alunperin tarkoitetut viinit erikseen.

Asikainen+My+Vausti 103vausti.JPG

Asikainen+My+Vausti 104vausti.JPG

Illan seremoniamestarina toimi Vaustin liikeideapäällikkö Heikki Hytönen, joka ylsi hienosti PRO2014-kilpailussa ravintolapäällikkö/hovimestari –kategoriassa finaaliin asti. Heikin tietotaito ruuasta ja viineistä on omaa luokkaansa, ja palvelu aina loistavaa! 

Asikainen+My+Vausti 105vausti.JPG

Äiti maistaa viiniä ammattilaisen elkein. Se supatti mulle kauhuissaan Heikin tuodessa aterimia pöytään, että ”siä lupasit ettei tääl ois montaa eri haarukkaa, siä lupasit!!!” 😀 Selvittiin molemmat kuitenkin kunnialla haarukkavalinnoista, vaikka kymiläisten etikettituntemus ei niin vuorenvarmaa olekkaan.

 

Asikainen+My+Vausti 110vausti.JPG

Ensimmäisenä alkuruokalajina pöytään tuotiin hernecappuccino rapealla pekonilla. Kyseessä on siis lämmin, kermainen mutta silti ihanan ilmava hernekeitto, jonka päälle oli ripoteltu rapsakkaa pekonihakkelusta. Mun harmiksi kuppi oli niin syvä, etten yltänyt nuolemaan sitä pohjaa myöten. Todella maukas aloitus!

Asikainen+My+Vausti 118vausti.JPG

Asikainen+My+Vausti 120vausti.JPG

Seuraavaksi pöytään kannettiin Porsaanposkikroketti ja aiolia (Leyda Pinot Noir Reserva, Chile). Vesku oli käskenyt tuona iltana keittiötä pyörittänyttä Juuso Ollia tekemään mulle jotain friteerattua, eikä tässä menty metsään! Pinta oli superrapea, ja sisus niin kuohkea, että se hävisi suussa.  

Asikainen+My+Vausti 125vausti.JPG

Plus kuinka söpöjä palleroisia! Äitikin oli pähkinöissään!

Asikainen+My+Vausti 126vausti.JPG

Asikainen+My+Vausti 127vausti.JPG

Aioli toimi saumattomasti krokettien kanssa, ja toi pientä potkua miedon maukkaaseen palleroon.

Asikainen+My+Vausti 130vausti.JPG

 

Asikainen+My+Vausti 132vausti.JPG

Pakotin Juuson kuvaan, kun hän toi meille seuraavaa ruokalajia. Lautasella komeili paahdettua tuoretta nieriää, kesäperunaa ja voikastiketta (Steininger Grüner Veltliner, Itävalta). Olin etukäteen pohdiskellut äidin kanssa, että mikä ruoka olisi vähiten mieluinen, ja vaalea kala nousi esiin. Tässä annoksessa rapeanahkaisen nieriän alla oli kasvishöystö, jossa oli hernettä, muistaakseni pinaattia sekä selleriä, joka on normaalisti mun mielestä ihan kamalan makuista. Olin siis semisti varuillani tämän ruuan kanssa, mutta turhaan.

Asikainen+My+Vausti 134vausti.JPG

I mean, katsokaa nyt sitä! Kala oli niin maukasta, että mua harmitti kun se loppui. Perunoiden päälle oli ripoteltu suolaa ja voikastike oli hassusta koostumuksestaan huolimatta ihan mielettömän hyvää. Jopa se kammottu selleri maistui hyvälle yhdistettynä muuhun ruokaan! Sehän siinä just onkin, voit luulla ettet tykkää jostain tietystä ruoka-aineesta, mutta todellisuudessa et vaan ole syönyt sitä oikein valmistettuna 🙂

Asikainen+My+Vausti 135vausti.JPG

Asikainen+My+Vausti 136vausti.JPG

Asikainen+My+Vausti 137vausti.JPG

Sinne meni!

Asikainen+My+Vausti 138vausti.JPG

Minäkin maistoin pienen tilkan viiniä <3

Seuraava ruokalaji oli se virallinen pääruoka, eli ylikypsää porsaan niskaa, pekoniohraa, mangopyreetä, kesän vihanneksia ja tummaa siiderikastiketta (Jose de Sousa, Portugali). Oh… My-… GOD!! Oon syöny possua Vaustissa aiemminkin, eikä se pettänyt tälläkään kertaa! Liha oli niin mureaa, että se hajosi jo haarukkaan, kastike ihan täydellinen sekoitus suolaista ja makeaa ja noi mousset kruunasi koko annoksen! Ainoa miinuspuoli oli pekoniohra, joka oli itsessään todella todella maukasta ja hyvää, mutta teki annoksesta kolmen ruokalajin jälkeen vähän liian tuhdin. 

 

Asikainen+My+Vausti 141vausti.JPG

Asikainen+My+Vausti 143vausti.JPG

Kumpikaan meistä ei edes yrittänyt virittää mitään keskustelua tämän ruokalajin aikana, keskityttiin vaan ahtamaan lisää ruokaa suuhun ja nauttimaan makuelämyksestä. 

 

Asikainen+My+Vausti 146vausti.JPG

Possun jälkeen pidettiin minitauko, sillä possu+ohra-yhdistelmä puski hien pintaan. Palattuamme pöytään eteen kannettiin kuohuviinisorbettia ja sitruunavaahtokarkki (Flama D’or Semi Seco Cava, Espanja), jotka toimivat paletin puhdistajina suolaisten ruokien jälkeen. 

Asikainen+My+Vausti 147vausti.JPG

En ole valtava skumppa-fani, mutta sorbetissa sen luontainen kitkeryys leikkautui pois ja lopputulos oli tosi raikas! Sitruunavaahtokarkki toimi setin makeuttajana, ja sen koostumus oli ihanan keveä ja kuplainen <3

Asikainen+My+Vausti 148vausti.JPG

Koko aterian loppuhuipennus oli kuitenkin suklaakvartetti (Pineau de Laborie, Etelä-Afrikka). En edes muista mitä kaikki ihania eri suklaan muotoja tuossa lautasella oli, päällimmäisinä mielessä ovat nuo pyöreät tryffelit (voi luoja!) ja valko- ja tummasuklaatahnat (voi LUOJA!!). 

Asikainen+My+Vausti 149vausti.JPG

Meille tuli melkein tappelu, kun äitillä alko oman puolen rajat hämärtymään ja se lurkki lusikallisia MUN suklaista! That’s an easy way to lose fingers…

Asikainen+My+Vausti 151vausti.JPG

Me syötiin suklaaherkut hartaudella ja nautinnolla, ja vaikka silmät olisivat taas vetäneet enemmänkin, maha ei enää antanut periksi. Luojalle kiitos, etten laittanut farkkuja jalkaan. Mul ois pitäny olla Joeyn thanksgiving-pantsit vyötäröltä tiukan hameen sijasta. 

Asikainen+My+Vausti 154vausti.JPG

Asikainen+My+Vausti 156vausti.JPG

Ruokahien ja vuolaiden kiitosten jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Suosittelen ehdottomasti Vaustin makujen matkaa (tämä oli vähän modattu versio virallisesta, listalta löytyvästä setistä) ja sinulla on aikaa istua alas, ja OIKEASTI nauttia ruoasta. Autokin kannattaa jättää kotiin, koska Vaustin osaava henkilökunta on siis valinnut myös ruokaa imartelevat viinit aterian kylkeen. Varaa nyt siis ihmeessä pöytä Vaustista heti täällä, tai muuten.. tai muuten mörökölli sinut vieköön! Vinkkivitonen: Vaustissa herkutellaan kotimaisilla ravuilla kahtena elokuun viikonloppuna: perjantaisin ja lauantaisin 8., 9., 15. ja 16.8. Me käytiin viime vuonna syömässä rapuja ja kyllä maistui! <3

 

Kiitos Vaustille meidän kestittämisestä, äiti viihtyi mainiosti ja haluaa ehdottomasti tulla uudestaankin! Saitte jälleen yhden uskollisen ja tyytyväisen asiakkaan 🙂

 

Vausti Ravintola

Konserttitalo, Keskuskatu 33, 48100 Kotka  
P. 010 832 3502
asiakaspalvelu@kotkanravintolat.fi
Ke-to 15-22, pe 15-23, la 16-23
Muina aikoina ennakkovarauksesta

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Suosittelen