Porvoo vol. 3: Safkaa!
Ruokailu on meidän laatuaika-matkoilla aina isossa osassa, rakastetaan molemmat hyvää safkaa ja ravintoloiden tunnelmaa. Tälle reissulle olin tosiaan varannut pöydän Timbaalista, jonka piti olla Porvoon paras etanaravintola.
Varaus oli kuitenkin vasta kahdeksalta, ja neljän aikaan molempien maha murahteli vaativasti porkkanakakuista ja ahkerasta pistaasipähkinöiden napostelusta huolimatta. Päätettiin lähteä etsimään lähistöltä rafla josta saataisiin vaikka salaattia tai muuta vastaavaa pieneen nälkään. Päädyttiin kreivin aikaan Gabriel 1763:seen, jossa koko ilta oli täyteenbuukattu ja kerettiin just ennen isoa lössiä istahtaa nopeasti ruokailemaan. Marko otti päivän salaatin, joka lauantaina oli punajuuri&vuohenjuusto. Itse otin grillileivän mozzarellalla. Markon salaatti oli ihana, ja se vuohenjuusto oli maultaan ja rakenteeltaan parasta mitä olen syönyt. Oma leipäni oli ihan hyvää, mutta siitä puuttui joku vähän vahvempi maku. Tomaatin, vaalean leivän ja miedon mozzarellan yhdistelmä jäi vähän vaisuksi. No, eipä sieltä mitään kulinaristista ilotulitusta menty hakemaankaan, vaan lähinnä täytettä vatsanpohjalle.
Pikku päikkäreiden jälkeen käytiin valmistautumaan Timbaalia varten, ja kahdeksalta lompsittiin liukastellen talon toiseen päähän jossa ravintola sijaitsi. Meidän hotellilla ja Timbaalilla oli siis tasan sama osoite 😀 Timbaalissa tehdään remppaa, ja jokapaikassa tuoksui maali. Lattiat ja seinät oli kauttaaltaan maalattu vaalean harmaansinisellä, joka söi tunnelmaa ja kotoisuutta aika lailla. Palvelu oli kuitenkin hyvää ja ruuat tulivat tosi nopeasti.
Timbaaliin ei voi mennä ottamatta etanoita alkuun. Me tilattiin molemmat gorgonzola-etanat ja lasilliset hyvää valkkaria. Jos ihan totta puhutaan niin mun mielestä Fransmannissa on paremmat etanat kuin tuolla, ainakin juustoisemmat! Marko tykkäsi kyllä, mutta se taisi vaan olla niin nälkäinen…
Pääruoaksi otettiin mulle karitsankaretta linssipaistoksella ja Markolle härkää ja polentaa (?). Mun karitsa oli taivaallista, mutta linssit oli ihan kaameita. Niiden seassa olleet juurekset tuntuivat raaoilta ja linssit olivat mauttomia ja kuivia. Kastike oli sitten taas kyllä loistava. Mun teki mieli kaluta käsin noi luut :D
Marko tykkäsi omasta pääruuastaan, vaikka viimeinen härkäpala olikin asteen verran liian kypsä. Hintataso Timbaalissa on varmaan aika keskitasoa, meidän alkupalat, pääruuat ja kaksi lasia viiniä maksoi yhteensä satasen. Tarjolla ollut remppamenu oli melko suppea, en tiedä onko normimenu laajempi…
Sunnuntai-aamuna Marko tepasteli hermostuksissaan jo puoli yhdeksältä ja vilkuili kelloa, että joko päästään aamupalapöytään. Valitsimme yhdeksän kattauksen, että kerkeäisimme sulattelemaan tuhdin aamiaisen ennen bussimatkaa ja muuta härdelliä. Pariisin Villen aamupala oli odottamisen arvoinen! Ruoka oli lähellä tuotettua, laadukasta ja maistuvaa:
Hedelmäsalaattia tuoreista hedelmistä, mausteena vähän muromysliä.
Kahvi ja tee tuotiin tollasissa ihanissa pienissä haudutuskannuissa, ja nyt tietysti haluankin tollaisen kotiin. Miksi, kun enhän miä ees juo teetä! Tuolla se kuitenkin maistui makoisalta <3
Kahdeltatoista luovutettiin huone ja hurautettiin taksilla keskustaan, josta bussi lähti Kotkaa kohti varttia yli. Matkalla Marko lievitti heti hyökännyttä Porvoo-ikävää lukemalla hotellilta saatua matkailuesitettä. Siitä oli kyllä paljon hyötyä reissulla, bongattiin erilaisia kauppoja ja rafloja sen kartan avulla.
Koko reissu oli niin onnistunut ja mieluisa molemmille, että mennään saletisti uusiksi kesällä! Hotelli oli ihana, ja yhden yön hinta ei köyhdyttänyt kukkaroa kuin 150€:n verran. Yksi yö riitti hyvin, ja kesällä vois ajatella että ottais vähän myöhemmän bussin kotiin, jotta sunnuntaina vielä kerkeäisi viettää aikaa kaupungilla. Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan mahtava matka, ja tokihan seura oli ihan parasta <3 <3
Seuraavassa postauksessa esittelen vielä ostokset ja sitten tää Porvoo-postaussarja onkin taputeltu :)