Raskauspotretit vko 30

Vaikka normaalisti suutarin lapsilla ei olekaan kenkiä, niin halusin silti ikuistaa myös omalta kohdaltani tämän ekan ja luultavasti myös viimeisen (never say never, though…) raskausmahan. Koska en itse kykene samalla poseeraamaan ja kuvaamaan, oli pakko kääntyä Markon puoleen jälkimmäisen suhteen. On se kumma, miten erilailla itsensä näkee peilistä kuin kameran linssin kautta. Marko-raukka lupautui ottamaan kuvat yhdellä ehdolla; minä en saisi huutaa tai tiuskia. Kuvaustilanne menikin yllättävän sereenisti, vaikka toki olen ihan superkriittinen itseni suhteen. 

Tässä kuitenkin lopputulos (hyvä Marko!!):

Näissä istumakuvissa tuli hankaluudeksi saada vyötärö jäämään näkyviin, kun mun selkä on niin lyhyt. Maha painui kasaan ja näytin tosi leveältä. Pienen viilauksen jälkeen pituutta saatiin lisättyä siirryttyäni risti-istunnasta istumaan jalkojeni päälle. 

Loppujen lopuksi sängyllä makaaminen ja poseeraaminen oli niin rankkaa, että mun piti nojailla hetki ikkunalautaa vasten ja tasata hengitystä. Vaava on vielä niin ylhäällä, että keuhkot ovat jatkuvasti länässä asennossa kuin asennossa. Päätettiin napata vielä näitä klassisia katsonulosikkunastaääriluonnollisesti-kuvia nojailun jälkeen. 

Nyt ei sitten enää tarvitsekkaan ottaa mitään virallisia kuvia tämän jälkeen, sillä luulen, että hehkeyteni lähtee tästedes laskuun kuin lehmän häntä mitä lähemmäs laskettua aikaa mennään. Jatkossa ainoat kuvat mitä musta otetaan on niitä humoristisia ”look everybody, I’m a whale!”-kuvia :D

Me varattiin just muuten minibreikki mun synttäreiden ja meidän kolmannen hääpäivän kunniaksi toukokuun loppuun. Lähdetään käymään Flamingossa kylpylässä ja varmaan pakotan Markon mun kanssa myös Ikeaan samalla reissulla! Muahah! Saatan myös ihan pikaisesti vain piipahtaa Jumbon Zaran lastenosastolla. Ihan vaan nopeasti!