Ruutuaddikti.

Olen tiedostanut koko ajan, että vietän ihan liikaa aikaa ruudun ääressä. Oli se sitten työkone, telkkari, kännykkä tai läppäri, en tunnu saavan tarpeekseni. Huomasin eilen istuvani avonaisen telkkarin edessä läppäri sylissäni ja selaavani instagrammia kännykällä. Toinen rude awakening iski illalla nukkumaan mennessä, kun pötköteltiin Markon kanssa vierekkäin telkkarin huutaessa ja selattiin molemmat kännykkää niskat kenossa.

En ole ollut asiasta järin huolissani, sillä mun työ on 90%:sti päätetyötä, oli se sitten toimistohommia tai kuvankäsittelyä. Huomaan myös rentoutuvani blogeja lukien, pinterestiä selaillen ja youtubea tuijottaen paremmin kuin tehden mitään muuta.

Lähiaikoina olen kuitenkin huomannut, että ruudusta tuijotetut asiat tulevat uniin asti. Yhtenä yönä näin unta Candy Crushista, viime viikolla jatkoin iltamyöhään asti tehtyä kuvankäsittelyä unissani. 

Koska olen myllännyt elämääni uusiksi jo sokerin ja hiilareiden osalta, päätin nyt rajoittaa myös ruutuaikaani! Aion yrittää elää seuraavien sääntöjen mukaan nyt ainakin toistaiseksi:

1. Ei kahta ruutua päällä samaan aikaan. Joudun siis valitsemaan joko läppärin, puhelimen tai television.

2. Rajoitan arki-iltojeni selkeästi työhön liittymättömän ruutuajan kolmeen tuntiin. (Tässä tulee olemaan isoimpia ongelmia)

3. Syöminen yhtäaikaisesti ruutuajan kanssa kielletty. (Tämä tarkoittaa päivällisiä pöydän ääressä, ei sohvalla. Kääk.)

4. Yritän parhaani mukaan pitää yhden ruuduttoman päivän viikossa. Todella tärkeät työasiat saan hoitaa, mutta mitään SoMeen liittyvää en.

Artikkeli istumisen vaaroista. En miä seisaaltaankaan sitä blogia kirjoita…

Voi apua.