Stockholm Street style – YAY! or nay.
Eksyn aina välillä selailemaan Stockholm Street Style-osiota Carolines Mode-blogissa. Kuvat ovat upeita ja naiset kauniita (onhan siellä miehiäkin) ja sivustolla hurahtaa usein helposti liiankin kauan aikaa.
Koen, että kuvissa esiteltyjen tyylien ymmärtäminen kertoo jotain trendisilmästäsi. Huomaan monasti kallistuvani niiden yksinkertaisempien ja helposti lähestyttävien asujen puolelle, ja ihmetteleväni naama kurtussa joitakin kokonaisuuksia tätimäiseen tapaan: ”Mitä tolla on päällä, missä ton housut on?”
Tämä luonnollisesti viestittää, etten todellakaan ole muodin aallonharjalla, kun taas esimerkiksi mun ystävä Leni yleensä ennustaa tulevat trendit aika prikulleen sesonkikohtaisesti. Kysyn siltä usein, että minkälainen takki pitäisi olla tänä syksynä, tai että minkälainen pikkujoulumekko on juuri nyt pinnalla. Yleensä saan vastauksen, joka ei lämmitä mieltä juurikaan jos omaat verrattain suuren parin rintoja tai astetta kookkaamman takamuksen, mutta pyrin kuitenkin ammentamaan joitakin vaikutteita tämän tyylioraakkelin povaamista asuneuvoista.
Tunnen valtavaa ahdistusta pukeutumisesta muutenkin. Haluaisin olla kärryillä trendeistä, osata yhdistellä asukokonaisuuksia ja olla innovatiivinen varsinkin arkipukeutumisessa, mutta huomaan liian usein jämähtäväni turvallisiin vaihtoehtoihin. Which is fine, mutta tiedättekö sen euforian kun kävelet kaupungilla tai astut sisälle baariin huokuen itsevarmuutta, koska sulla on vaan niin hemmetin hyvännäköiset vaatteet päällä!? En minäkään. Siihen haluan kuitenkin pyrkiä!
Olennaisuuksia ei ole millään mittapuulla muotiblogi, eivätkä sen lukijat luultavasti avaa uutta postausta ajatellen: ”Haempa vähän pukeutumisinspiraatiota Milkalta!”. Onneksi Lilyssä on niin monia loistavia muotiblogeja tuomassa iloa ja inspistä sitä tarvittaessa, että tämän tekeleen ei tarvitse olla sellainen. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että HALUAISIN olla inspiroiva ja luova pukeutuja.
Purkasin viime sunnuntaina vaatehuoneeni atomeiksi (niiden vaatteiden osalta, ei lekalla) ja poistin sieltä kaikki vaatekappaleet, joita en ole käyttänyt puoleen vuoteen. Kaappiin jäi totaalihävityksen jälkeen TODELLA vähän vaatteita. Ostan uusia kuteita koko ajan, ja silti tuntuu ettei ole ikinä mitään päällepantavaa. Suurin ongelma vaatevarastoni kanssa on tää mun jojoileva paino, ja sen asettamat haasteet pukeutumisen suhteen. Tuntuu että kaikki kivat vaatteet on joko pieniä tai liian isoja ja kaikki mitä jää jäljelle koostuu huppareista ja legginseistä.
Haluaisin rakentaa vaatekaappini sellaiseksi, että nopeallakin piipahtamisella käteen tarttuisi yhdisteltäviä vaatekappaleita, ilman pankintätistailaus-efektiä. Siis sitä kauluspaita/neule/huivi/hame-yhdistelmää. Musta ei saa preppyä vaikka paistais voissa. Olisin varmasti tosi herkullinen voissa paistettuna, mutta turhan sliipattu tyyli ei vaan istu. Aionkin nyt ottaa ihan uuden asenteen vaatekaapin uudistamiseen, ja katsoa tulevia ostoksiani hyvin kriittisellä silmällä! Näin teen! Alkaen n-y-t nyt. Tai siis alkaen ens maanantaina koska eihän sitä tiedä mitä sieltä Lahden kaupoista löytyy…
Postauksen kuvat ovat siis SSS-sivustolta, ja niitä klikkaamalla pääset katsomaan kunkin kuvan oman postauksen. Niitä asuja, joita en todella ymmärrä en viittinyt edes laittaa tähän, koska sit kaikki olis kelannu et nomitätoihanonsikamakee, ja että vitsimikäpöndekueitajuu. Nämä linkkaamani kuvat ovat niitä asuja joista tykkäsin erityisen paljon, ja joita haluaisin itsekin käyttää jos olisin 177cm pitkä ja painaisin keskivertokauppakassin verran.