Teroliina
Miä kävin tänään katsomassa uunituoretta Teroliinaa Lenin vanhemmilla. Leni supersynnytti Tertsin lauantaina, ja siitä asti olen ollut tulisilla hiilillä odottamassa lisätietoja, kuvia, viestejä ja puheluita koskien vavvvvaa. Tänään Leni sitten pääsi kotiin ja luonnollisesti minun oli heti hyökättävä herkkukasseineni kylään. Huristelin töistä kaupan kautta Kalliokoskelle ja siellä minua kohtasi tällainen näky:
Ylpeä isosisko L-L ja piiiienenpieni Tertsi! Maailman kaunein vavvva. Muuten vahvasti äidin näköinen, mutta superpitkät ja -hoikat raajat selkeästi isältä peritty. Katselin turvallisen välimatkan päästä ja ihailin pientä ihmistä, kunnes Leni lykkäsi vauvan mulle. Ensin vähän hätäännyin, kunnes päälimmäiseksi tunteeksi nousi ihmetys nyytin keveydestä. Ei se tuntunut edes oikealta.
Tertsi on myös maailman tyytyväisin vavvvva. Siinä se köllötteli mun sylissä hyvän tovin ilmekään värähtämättä. Ainoan reaktion mihinkään sain kun Leni taitteli paloiksi mukana tuomiani kolmea suklaalevyä. Joka napsauksella vauva havahtui unestaan ja heilautti kätensä ilmaan. Selkeä naisihminen 🙂
Markokin kerkesi paikalle kukkakimppuineen ja sai heti tyypätä minimimmiä syliin. Jotenkin luontevasti se kävi siltäkin…
Tämän näköinen miä olin koko ajan. Huokailin ja hymyilin typerästi. Tertsi vei mun sydämen jokaikistä palaa myöten.
AAAATSIVUENGAAAAAAA TSABABIIIIII TSIBABOOOOOOOOOO!
Ja nyt kaikille huolestuneille tiedoksi, että ei tosta lapsesta tule Teroliinaa. Jotain muuta siitä kyllä tulee, sitten aikanaan <3