TRENDI HAASTAA: Omat hääni ja mikä tulee olemaan IN?
Oman häätarinani voit lukea kokonaisuudessaan täältä, mutta tiivistelen sen tässä postauksessa vähän suppeammaksi herkkispläjäykseksi. Menimme siis naimisiin Ruotsinpyhtään Ruukissa 26.5.2012. Vieraita paikalla oli n. 80 henkeä ja päivä oli ihan täydellinen. Siis oikeasti! Tässä taas todetaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
Näihin häihin valmistauduttiin nimittäin HUOLELLA! Rakastan asioiden suunnittelua ja listojen ja inspiraatiotaulujen laatimista, ja vietin valtaosan päivistäni Style me pretty-sivustolla n. vuoden ajan. Marko kosi mua VaakkuVolleyssä 8/2011 ja tokihan mulla oli jo ennen sitä hyvin tarkka käsitys siitä, minkälaiset hääni tulevat olemaan kun niiden aika koittaa. Päivittelin häävalmisteluja bloggerin puolelle tätä Lilyn palstaa edeltäneeseen blogiin ja purin tekstiin kaiken sen hypen mitä en viitsinyt kavereiden niskaan kaataa. Olen hääkuvaajana nähnyt niin monenlaisia häitä, että osasin välttää tietyt sudenkuopat ja sain hoidettua prosessin aika stressittömästi. Eniten höyrysin varmaan omasta laihdutusprojektistani, joka ei ihan saatanallisesta treenaamisesta ja ruokanihkeilystä huolimatta edistynyt ihan toiveiden mukaan. Noh, kuvat näyttää hyviltä ja se on pääasia 😀
Itse en halunnut mitään teemavärejä, vaan suunnittelin koristeet yhtä riemunkirjaviksi ja sekalaisiksi kuin morsiankin on. Paljon harsokukkaa ja muuta sekalaista horsmaa, kuten neilikoita ja pieniä ruusuja. Mitään ihmeellisempiä pöytäkoristeita en lasipurkkeihin sujautettujen kynttilöiden lisäksi halunnut. Paikkakortit korvattiin kirjoittamalla nimet vieraslahjana toimineisiin macaron-pussukoihin.
Mun kaaso Leni teki mun puvun täysin mun toiveiden mukaan, eikä siinä ollut MITÄÄN ylimääräistä. Halusin valtavan tyllihelman ja pitkämallisen korsetin. Ei hörsöjä, ei pitsiä tai laskoksia tai muuta vastaavaa. Halusin, että mun pitkät hiukset ja näyttävät korut (en lähtenyt todellakaan sijoittamaan oikeisiin, arvokkaisiin koruihin vaan shoppailin Glitteristä itselleni just niin räikeät ja halvannäköiset ghettoblingit ku kuvasta näkyy :D)
Vaikka meistä ei kumpikaan usko Jumalaan (minkähän takia tuntui väärältä kirjottaa toi isolla jos asia on näin?), niin haluttiin silti tunnelman ja perinteiden takia kirkkohäät. Halusin kokea miltä tuntuu, kun ne kirkon ovet avautuu ja kaikki kääntyy katsomaan MINUA ja mun pukua ja ihastelee ja itkee :D hahahah mikä huomioh*ora! Kaikki meni tosi kivasti ja miä en edes ite itkeny, vaikka luulin että se menis ihan huutovollotukseksi koko alttarille kävely…
Oonko iskän näkönen, oonko?
Morsiusneidoille ja kaasolle annoin vapaat kädet asun mallin kanssa, ainoa toive oli värikkyys. Tytöt olivat keskenään sopineet maximitasta.
En halunnut meille lämmintä, raskasta ruokaa, vaan valtavan määrän tapaksia ja muuta naposteltavaa, jota jengi sai hakea lisää useaan otteeseen päivän aikana. Iltapalaksi herkuteltiin vielä Vorschmackia. Omnom. Koska meillä oli ravintolahäät, me piffattiin kaksi kaatoa viiniä ruuan kanssa ja booli, jota oli varattu tietty määrä ja sen loputtua jengi sai ostaa omia juomia alehintaan baarista.
Tanssia ja musiikkia oli mun ja Markon yhteisestä toiveesta PALJON. Olin tehnyt kattavat soittolistat taustamusiiksi syömisen ja muun häslingin ajaksi, ja tanssia oli kahteen otteeseen, kahta eri laatua. Ensin syömisen jälkeen (halusin, että ruoka on valmiina kun tullaan kirkosta, ettei vieraiden tarvitse odotella) tanssittiin perinteisempään malliin pari valssia ja balladeja ja sitten myöhemmin illalla meidän valitsemia, menevämpiä biisejä Ihme4sten tahtiin.
Morsiammenryöstö… Miä en polta.
Haluttiin myös lopettaa ilta huippuunsa, ja paluubussi Kotkaan oli tilattu puoli kahdeksi. Itse poistuttiin hääsviittiin jo joskus kahdentoista jälkeen iltapalan syötyämme (tai minä söin, Marko ei jostain syystä kerennyt, ja se on ikuisesti siitä katkera).
Seuraavana aamuna herättiin hyvissä ajoin aamupalalle hääpossen kanssa, ja siivottiin yksissätuumin kamat autoihin. Sää suosi meitä molempina päivinä – luojan kiitos – ja fiilis oli muutenkin tosi hieno! Naimisiin päästiin ilman mitään kommelluksia (tai ainakaan sellaisia mistä olisi pitänyt ottaa pulttia) ja kaikilla tuntui ainakin olevan hauskaa. Ihan mieletön päivä!
Sitten siihen haasteosuuteen; luulen, että tämän kesän trendi on coctail-tilaisuus ennen syömistä ja sen aikana nautittava sormiruoka. Jenkeistä tuulahtava suuntaus lisää aikaa vihkimisen ja juhlan välille esim. hääparin valokuvaamiseen ja siirtymisiin.
