Vaustin makuja & säveliä: Noora Kiili Chanson d’Amour*
Olin lauantaina tekemässä tuurausvuoron Vertsulla yhdestä noin puoli kuuteen. Kuudelta meidät oli kutsuttu kuuntelemaan ihanan Noora Kiilin ranskalaisia biisejä Vaustin bistroon. Elle oli viety mun äidille yökylään (ekaa kertaa) ja voi viude miten makealta hyvä Riesling maistuikaan! Hetki ennen soitannan alkua käkersin vielä hiuksiani vessassa, koska suunnitelmissa oli jatkaa suoraan Vaustista juhlimaan Huuman 6v-synttäreitä.
Me tilattiin annokset etanoita ja vihersimpukoita viinin kyytipojaksi. Vaustin keittiömestarina toimiva Vesku loihti meidän etana-annoksesta extraspesiaalin possuineen ja olutvaahtoineen. Mehän vietettiin lauantaina myös siis Markon syntymäpäiviä, joten ilmassa oli suuren juhlan tuntua.
Etanoita ja possua olutvaahdolla
Noora aloitti ensimmäisen settinsä puoli seiskan aikoihin, ja me kerettiin kuunnella niitä kolme. Jokaisen biisin (joista ainakin melodian osalta tunnistin osan Edith Piafin tuotannoksi ja osasin hyräillä mukana) välissä Noora kertoili hyvin Anna Gavalda-henkisiä tarinoita, jotka loivat ihanaa tunnelmaa.
Gratinoidut vihersimpukat salaattipedillä
Me kilisteltiin useaan otteeseen ja lasia täytettiin sitä mukaa, mitä kerkesin sitä tyhjentää. Ruoka ei ole vielä koskaan tuottanut pettymystä Vaustissa, eikä se tehnyt sitä nytkään. Kaikki oli todella maukasta ja musta oli ihana napostella samalla kun sai pitkästä aikaa jutella kunnolla Markon kanssa jostain muustakin kuin d-vitskutipoista ja päivän kakkojen määrästä.
Synttärisikari
Jälkiruuaksi tilattiin puokkiin syötävä sitruuna-marenki-tarteletti, joka oli yksi parhaista asioista, jota olen koskaan syönyt. Marko ei välitä makeista ruuista juuri ollenkaan, mutta senkin suu meni maistaessa sisäänpäin kuin vauvoilla, joille annetaan ekaa kertaa hunajaa. Ihan syntisen hyvää!
Tarteletti teki mieli syödä yhdellä haukkauksella, mutta kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta molemmat nyrhivät pienenpieniä palasia ja herkkua maisteltiin hitaasti ja antaumuksella. Marko osoitti jälleen suurta rakkautta antamalla mun syödä viimeisen lusikallisen, vaikka se olisi minun laskujeni mukaan kuulunut sille <3
Sinne meni!
Pienessä viininosteessa pohdin ääneen Markolle, että onkohan Noora omassa arjessaan yhtä vahvasti ”taiteilija” kuin lavalla. Sellainen, joka ystäviensä kanssa istuu yömyöhään pöydän ääressä juoden pulloittain hyvää punkkua ja keskustellen politiikasta, rakkaudesta ja kirjoista. Taisin myös todeta joskus toivovani, että olisin itse niin syvällinen. Totuushan on melko toinen, rakastan netflixiä ja kunnon yöunia :D
Kitaroissa vakuuttivat Lauri Yrjölä ja Tomi Kettunen. Taitavaa soitantaa on poikkeuksetta ilo kuunnella. En kaivannut mitään muita soittimia laulun ja kitaroiden tueksi, vaan kokonaisuus oli todella kaunis ja toimiva juuri noin.
The stinkier, the better!
Vaklasin myös mitä muiden pöytien ihmiset tilasivat, ja olin kateellinen naapuripöydän leikkeletarjottimesta.
Marko tilasi tarteletin lisäksi vielä jälkiruokakahvin avecilla, juhlan kunniaksi. Tässä kohtaa soiteltiin mun veljelle, joka lupasi heittää meidät Huumalle kaupungista. Vaustin ihana hovimestari Heikki toi meille vielä limellä maustetut suklaakonvehdit matkaeväiksi <3
Vausti uudistuu pääsiäisen aikana, ja voin luvata, että luvassa on äärimmäisen positiivisia muutoksia! Me vähän suunniteltiin, että Olennaisuuksia pääsisi ensimmäisten joukossa tutustumaan uudistuneeseen Vaustiin! Siellä on tulossa muuten myös streetfood-viikot 1.4 alkaen, jotka ainakin itse aion mennä testaamaan saletisti! Tsekatkaahan pääsiäisen poikkeusaukioloajat täältä, ja käykää tykkäämässä Vaustin fb-sivuista täällä!
*kaupallinen yhteistyö