VIDEO: Kertakaikkisen täydellinen viikonloppu
Me istuttiin Markon, Tonin ja Nellin kanssa iltaa tossa jokunen viikko sitten, itseasiassa kaikki tapahtui samana ilta kun leikittiin piilosta. Mietittiin, ettei tänä kesänä ole ollut ollenkaan tarpeeksi yhteistä aikaa ja päätettiin sopia kokonainen viikonloppu vietettäväksi ihan vaan omassa porukassa. Jokainen vetäisi kännykän ja kalenterin esille ja valtavan sumplimisen jälkeen viime viikonloppu valikoitui parhaaksi ajankohdaksi parista työkeikasta huolimatta.
Miä en sattuneista syistä johtuen ole mikään huvipuistoihminen, enkä ole käynyt sellaisessa varmaan ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt kuitenkin päätettiin yksissä tuumin lähteä Tykkimäelle, Marko ja Nelli hyörimään laitteissa ja minä ja Toni pysyttelemään maan kamaralla ja syömään hattaraa. Tarkoitus oli lähteä perjantaina heti töiden jälkeen, ja matkalla ripotelleesta pienestä sadekuurosta huolimatta foreca antoi parastaan hurjalla helteellä.
Pääsin lähtemään viimeisenä Kotkasta töiden takia, ja kun saavuin paikalle, olivat Nelli ja Marko jo kerenneet käydä kahdessa laitteessa. Toni soittelikin mulle jo matkalla et kuinka kauan vielä kestää, raukka oli hylätty julmasti hauskanpidon tieltä pitelemään reppua ja muita tavaroita 😀
Päällä mulla oli Markon Parental Advisory-toppi, jota rakastan syvästi, ja Boohoosta tilaamani scuba-matskuinen midihame, jota saatan rakastaa vielä vähän syvemmin. Laukku on iänikuinen henkkamaukka ja kengät Lindexiltä. Niiden kärjet on jo potkiskeltu puhki. So glamorous.
Tottahan toki Markon piti käydä voittamassa mulle pallonheitossa palkinto, ja kahdesta korista sain tuommoisen söpön makkaraketun, jolla ei ole jalkoja ollenkaan…
Miä oon teidän päivien valo :D
Hembölen minifarmin eläimet olivat mun reissun kohokohta ja rapsuttelinkin pitkään ja hartaasti koiria ja pupuja ja poneja ja vuohia ja Violetta-aasia, jolla olen itsekin ratsastanut joskus esiteininä Hembölen ratsastusleireillä. Miten se voi olla vielä hengissä? Elääkö aasit ja kilpikonnat yhtä kauan?
Käveltiin eläinten luota suoraa päätä ravintolaan, jossa Marko söi kebab-aterian, Nelli pizza-aterian, minä nugetteja ja Toni söi kurkkusalaattia. Tai ainakin sitä oli niin paljon, että sen täytyi olla aterian pääraaka-aine. Kurkkusalaatin lisäksi Tonille maistui myös protsku:
Ruokailun jälkeen Marko ja Nelli halusivat tohon kuoleman karuselliin, joka oli mun mielestä ihan käsittämätöntä. Itse halusin pötkähtää mahani viereen jollekin puiston penkeistä. Hurjapäät lähtivät jonottamaan ja loppuseurue etsi istumapaikan näköetäisyydeltä. Välillä tuntuikin, että me oltiin Tonin kanssa vanhemmat, jotka jäivät vilkuttelemaan kaistapäisinä juoksenteleville lapsille niiden ravatessa laitteesta toiseen innosta kiljuen.
YÖK!
Söpöläiset <3
Ainoa laite johon halusin omatoimisesti mennä, oli heppakaruselli. Se oli pakollinen. Kerran heppatyttö, aina vähän sekaisin :D Miten on mahdollista et mulle tuli siinäkin vähän huono olo. Ja mikseivät ne hevoset mene ylös-alas niinkuin kaikissa leffoissa? Ihan sekundaa.
Jollain ilveellä muut saivat puhuttua mut ympäri ja päädyin Idän pikajunaan. Meinasin saada paniikkikohtauksen ensiksi jo jonossa, ja toiseksi istuttuamme vaunuun kun turvakaari laskettiin alas. Kun laite sitten lähti liikkeelle, musta tuntui hetkittäin että hyvin suurella todennäköisyydellä mun maksa tulee suun kautta ulos.
Lauantaina lähdettiin mun aamun työkeikan jälkeen appivanhempien mökille Koukkusaareen. Markon iskä nappasi meidät kyytiin Sapokasta ja huristeltiin reilun vartin matka saareen.
Nelli-raukka pääsi tulemaan vasta kuuden aikaan, joten surimme asiaa rantakalliolla aurinkoa ottaen. Nelli would’ve wanted it that way :D
Talviturkki todistetusti heitetty!
Vitsi mikä norppa… :D
Lopulta saatiin Nepparikin paikalle, ja oli poikien aika valmistaa meille piiloleikkivideossa mainittu ateria. He väsäsivät hartaudella keittiössä ikuisuudelta tuntuneen ajan, ja saivat aikaan tosi maukasta lohikeittoa. Löydettiin myös Markon mummon (tai vaarin) silmälasit, joita kaikkien piti tietenkin heti kokeilla.
Loppuillasta käytiin saunassa ja saatiin hysteerinen naurukohtaus maailman typerimmistä vitseistä. Kaikki olivat niin väsyneitä edellisen illan rasituksista ja koko päivän ulkonaolosta, että sammahdettiin varmaan yhden aikaan. Ennen nukkumaanmenoa sovittiin, että viimeistään kymmeneltä kaikkien pitää olla rantakalliolla ottamassa aurinkoa.
Marko heräsi ensimmäisenä, ja kymmentä vaille kymmenen kömmin hellästi (lue: hyppäsin mahaplätsin keskelle sänkyä) herättelemään Nelliä ja Tonia. Nellin sain ylös, Toni otti tupluureja vielä hyvän aikaa. Sunnuntai oli vähintään yhtä kuuma kuin lauantai, ja saatiin todella hyvä bruna pintaan parin tunnin lekottelulla.
Elmo otti rennosti varjon alla. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa päästänyt tarkkaavaisuutta herpaantumaan, jos toi varjo olis vaikka hyökännyt takavasemmalta niskaan. Kukaan ei oo koskaan näyttäny niin epäluuloselta kuin toi koira tuon varjon alla. Itsehän join sangriaa.
Tässä vielä pieni videokooste viikonlopusta, enjoy:
//www.youtube.com/embed/uS0QVgNG2UE