Vieroituspäiväkirja: vko 6 ilman sokeria
//www.youtube.com/embed/SYM-RJwSGQ8
Kirjoittelin aiemmin siirtymisestä melkein kokonaan hiilarittomaan ruokavalioon, ja aamun vaakakäynti näytti n. -1,5kg viimeviikon tiistailta. Hyvä tahti siis, jos treenaisin niin paino putoaisi varmaan nopeammin, mutta mennään nyt tällä.
Sokerittomuus siis jatkuu paria tietoista poikkeusta lukuunottamatta. Päätin olla kutsumatta niitä repsahduksiksi, koska olen päätökseni kuitenkin itse aina tilanteessa tehnyt, ja valinnut kynttiläkutsuilla juustokakun ja pari fasupalaa toisen salaattiannoksen sijaan, tai sokerilla makeutetun rahkan hätätilassa aamupalaksi aamupalattomuuden sijaan. Koska ruokavalion pohja on kuitenkin HYVIN vähäsokerinen, eivät esim. nuo edellämainitut juurikaan ole vaikuttaneet suuntaan tai toiseen. Olen TODELLA ylpeä itsestäni, sillä normaalisti olisin sortunut parin viikon jälkeen takaisin vanhoihin tapoihini. Nyt olen jo sen verran pitkällä, että olisi tosi sääli heittää tätä kaikkea hukkaan jonkun sellaisen takia, joka ei yksinkertaisesti vaan ole mulle hyväksi.
Mun tekee edelleen mieli karkkia/jäätelöä/leivoksia ihan joka päivä. Nyt soppaan on vielä lisätty sipsi/leipä/pasta-himot, joten kuulen houkutusten ilmaantuessani selkärankani natisevan liitoksissaan jatkuvasti. Olen kaikenlisäksi tosi altis mainoksille, ja jos nään telkkarista vaikkapa mäkkärin mainoksen, mun tekee automaattisesti ja SAMAN TIEN mieli hampurilaista ja ranskalaisia. Aikaisemmin olisin perustellut asian itselleni ajattelemalla, että kyllähän muutkin ihmiset käy mäkkärissä syömässä, ja että eihän yksi herkuttelukerta nyt mitään haittaa, mutta tällä hetkellä mun vaan täytyy hyväksyä se tosiasia, että tämä ruumis vaatii tietynlaista hoitoa ja huolenpitoa, johon ei kuulu yletön herkuttelu.
Pienet (ja isommatkin) onnistumiset ja plussapuolet kannustavat jatkamaan. Painon putoaminen on yksi iso plussa, mutta ihoni parantuminen on ehdottomasti suurin bonus, joka sokerittomuudesta(/hiilarittomuudesta) on seurannut. Olen taistellut ihoni kanssa jo vuosia, ja vaikka mulla esimerkiksi teini-ikäisenä oli finnejä, ei ne koskaan ole olleet näin sotajalalla kuin nyt parina viime vuotena. Ennen häitä (luultavasti stressin ja treenin määrän lisääntymisen takia) mun naama hermostui totaalisesti ja puski finnejä poskiin ihan käsittämättömällä raivolla. Olen kokeillut vaikka mitä eri puhdistusmetodeja ja -aineita, mutta mikään ei ole auttanut. Nyt tilanne on kuitenkin tämä:
Pahoittelut seuraavista asioista: aamusilmäpussit, rohtuneet/kuivat huulet, hapsottavat ripset, nyppimättömät kulmat ja unirähmät silmänurkassa.
I woke up like diiiiiis..
Kuten huomaatte, mulla on tosi erottuvat huokoset ja myös semisti punakkuutta nenänvieruksilla ja poskilla. Tällä hetkellä mulla ei kuitenkaan ole yhtäkään aktiivista tai tuloillaan olevaa finniä, ainoastaan tuo yksi kuolemaa tekevä näppy tuossa suupielessä. Haluan vielä tässä vaiheessa muistuttaa, että olen juuri nyt kuukauden siinä vaiheessa, jossa finnit yleensä iskevät kaikista pahiten. Poskethan ovat täynnä arpia vanhoista, huonommista ajoista, mutta suoraan sanoen v*tut niistä! Ne saa meikillä piiloon, ja kun kesällä saan vähän brunaa niin nekin häivyttyvät tehokkaasti sen alle :) Mun iho ei missään nimessä ole lähelläkään hyvää, aikuisen ihmisen tasaista ihoa, mutta tää on jo valtava työvoitto mulle! Nyt seuraavaksi projektiksi otan (koko ajan paranevan) yläselkäni, josta aion aika stydien kuorintojen avulla saada poistettua sinne ilmestyneet näpyt ja arvet parhaani mukaan. Tätä prosessia pääsette seuraamaan kun saan varattua ajan Nellille, joka siis hoitolassaan Day Spa Freshissä suorittaa nämä hoidot.
Hurraa!