Elämäni nyt

Onkohan tämä nyt sellainen kuulumispostaus?

Mulle kuuluu ihan tavallista, ihan hyvää enimmäkseen. Olen ottanut tavaksi katsoa paljon dokumentteja, jos minulla on päiväsaikaan vapaata. Varsinkin, kun on niin kylmä, ei tee mieli lähteä ulos, joten itsensä sivistäminen on ihan hyvä vaihtoehto. Nyt on esimerkiks Areenassa aika hyvä Pimeä historia -niminen dokkarisarja, missä kerrotaan Suomen historian ”pimeistä” hetkistä ja tapahtumista. Minua kiinnostaa ihmiset, joten ihmisten historia on myös aika kiinnostavaa. Yksittäisten ihmisten kärsimystä ja kansojen kokemia suuria menetyksiä on tosi mielenkiintoista ja koskettavaa seurata.

Aloitin opinnot tässä taannoin. Opiskelen siis kuvataiteen perusopintoja kesäyliopiston kautta. Se on dokkarien lisäksi toinen mielenkiintoinen asia arjessani tällä hetkellä. Taiteen opiskeleminen on tosi kiinnostavaa ja innostavaa. Se on jotain sellasta, missä tunnen olevani hyvä ja, mitä kohtaan tunnen tiedonjanoa. Minusta kuvataidetta opiskellessa oppii valtavasti myös maailmasta ja yhteiskunnastamme. On ihanaa, opiskella sekä teoriaa, että tehdä käytännön tehtäviä. Juuri siitä minä pidän.

Kävin joulua ennen ammatinvalintapsykologilla kolme kertaa. En keksinyt psykologin avustuksella mitään uutta hakukohdetta tai suuntaa tulevaisuudelleni. Aion siis jatkaa tällä valitsemallani tiellä ainakin toistaiseksi.

Pakkanen on ollut Keski-Suomessakin nyt aika kovaa. Mun ja Oton kämppä on ekassa asuinkerroksessa talon nurkassa. Oikeastaan kaikki muut huoneet on ihan ok lämpösiä, paitsi olkkari. Se on just siellä asunnon äärinurkassa, kauimpana keittiöstä, eli ei auta ees ruuanlaitosta tuleva hukkalämpö. Oon käyttäny kaikista lämpimimpiä vaatteitani, eli kerrankin tuntuu hyödylliseltä pitää paljon tilaa vieviä villapaitoja vaatekaapissa. Kesällä kaipasin mun villapaitoja, nyt käytän niitä urakalla.

Tänään aion vielä ostaa tarvikkeita neulanreikäkameraa varten. Siitä tulee mun kolmas ihan ite tekemäni kamera