Ei opot osaa kertoa kaikkea – Lukio
Ei ole varmaankaan mikään yllätys, että opiskellessa oppii. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota taitoihin, jotka ei välttämättä suoraan ole kurssien tai opintokokonaisuuksien pääaiheita tai -teemoja.
Käytäessä iänikuista lukio vai amis? -keskustelua, en osaa valita puoltani koska olen käynyt itse molemmat. Vertailua hankaloittaa myös se, että lukioni ja ammatillinen oppilaitokseni olivat molemmat mahdollisesti omissa joukoissaan vähän erilaisia. Tässä tekstissä keskityn kuitenkin kronologisesti aiempaan kouluun. Lukiossa oli laaja-alaista musiikin ja taiteen opetusta, niistä jokainen opiskelija opiskeli jompaa kumpaa linjaa. Opin arvostamaan kulttuuria ja kulttuuripalveluja osana ihmisen hyvinvointiin vaikuttavaa kokonaisuutta. Ymmärsin lukioaikana, että mulle tulee hyvä olo hyvästä teatteriesityksestä tai vaikuttavasta valokuvanäyttelystä. Oli älyttömän siistiä -ja saanen sanoa- hedelmällistä olla tekemisissä monipuolisesti lahjakkaiden ihmisten kanssa. Lukiossani koin itse ainakin niin vahvaa yhteisöllisyyttä, että en usko vastaavaa tulevan tielleni enää koskaan. Opin, että kulttuuri kuihtuu helposti ilman kokijaa. Tekijän ja kokijan (tai katsojan tai kuuntelijan) suhde oli niissä piireissä todella mutkaton. Kävin ekaa kertaa 16-vuotiaana jazz-keikalla, olin lumoutunut lähes itseni ikäisten taitavuudesta.
Lukiolaisena opin priorisoimaan ja tekemään töitä saavuttaakseni päämääräni. Tosin tuohon aikaan itse opiskelin hieman hämmentäviä aineyhdistelmiä – eniten kiinnosti taideaineet, historia ja biologia. Päämääräni olivat lähinnä ylioppilaskirjoituksissa ja halusin tehdä lukion omalla tavallani. Ajattelin itsensä sivistämisen olevan lukiolaisen vastuu ja oikeus. Yritin siis vain ottaa kaiken mahdollisen irti siitä ajasta itseäni ja yhteiskuntaa ajatellen. Erikoislukiossa opiskelleilla on varmaan kaikilla ollut myös se ilo, että oman harrastusta ja kiinnostuksen kohdetta on saanut vietyä eteenpäin koulun puitteissa. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että piti oikeasti tykätä olla koulussa/koululla. Kuviskurssien työt ja projektit piti saada siinä samalla kasaan, kun luki kokeisiin ja oli mukana järkkäilemässä opiskelijoiden omia tapahtumia. Niin joo ja koeviikottomassa lukiossa opin sen, että ei oikeastakaan elämästä voi vaan ottaa ”taukoa” muista velvollisuuksista. Koe vaan pidettiin kurssin viimeisillä tunneilla ja sitten mentiin huovuttamaan, taidehistorian luennolle tai kertaamaan matikkaa ennen koepäivää. Tämäkin tietysti vaati asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen, vaikka olihan se huovutus aika terapeuttista enkun kokeen jälkeen!
Joskus tulen vihaiseksi siitä, kun joillain ihmisillä on tapana luistaa kaikesta mikä ei ole ”pakollista”. Ehkä olen joissain piireissä poikkeava yhteisöllisyyden kaipuussani ja taipumuksessani innostua kaiken kivan järjestämisestä, lukiossa olin vaan yksi muista. Järjestimme opiskelutovereiden kanssa jos jonkinmoisia pippaloita ja teemapäiviä ihan vaan omaksi ja muiden huviksi. Me saatiin koulun tilat käyttöön ja meihin luotettiin, että kaikki menee hyvin. Vielä nykyäänkin saan kiittää lukiota siitä, että tykkään joskus ”käydä juhlimassa” tanssien hien pintaan. Mun mielestä nuorena porukassa tanssiminen ja hassuttelu siellä lattialla antoi itsevarmuutta. En tajua vieläkään ihmisiä, jotka menee baariin murjottamaan pöytään ja vasta tuhannen tuiterissa uskaltaa mennä tanssilattialle. Siinä on paljon suurempi mahollisuus saada koko tanssimisesta vaan noloja muistoja.
Sen lisäks, että tapahtumassa vietettiin hikisiä tunteja koulun juhlasalissa, kuvattiin etukäteen monesti joku lyhyt hassutteluvideo, johon upotettiin tajuttomasti vapaa-aikaamme. Teemat ja koristeiden askartelu mietittiin tarkkaan. Me asuttiin poissa vanhempien luota, ei meitä kukaan oottanut kotiin perheillalliselle, niin saattoi yhtä hyvin syödä koululla eväitä ja maalata isoja plakaatteja kaikenlaisiin iltamiin. Opin, että monesti kun antaa jotain jollekin epäviralliselle toiminnalle, myös saa jotain. Tutustuin paremmin tyyppeihin ja koin onnistumisen tuntemuksia. En nykyäänkään näe suuria vaikeuksia siinä jos harrastus, työ tai koulu ”vie vapaa-aikaa”
Näiden laajempaa selitystä vaativien juttujen lisäksi opin mm. ymmärtämään erilaisia murresanoja, olemaan rennommin eri-ikäisten ihmisten seurassa, tekemään päätöksiä itsenäisesti, ajattelemaan laajasti ”laatikon ulkopuolelta” sekä ymmärtämään erilaisia persoonia.
Adios adjö, mitä niitä nyt on
