Harrastan kivoja juttuja

Ei ole mikään salaisuus, että teen lyhyempää työviikkoa, kuin moni muu. En kyllä edes tiedä kuka nykyään tekee sellaista ”normaalia” työviikkoa. Eivät ainakaan opiskelevat ystäväni, hui kauhea, päivät ne möllöttää luennolla ja illat pitäs lukea tenttiin.

Totuus on kuitenkin se, että ei kukaan jaksa loputtomiin kattoa tv-sarjoja tai areenasta dokkareita. Mulla ei oo kauheesti harrastuksia, mutta kun mietin, niin onhan mulla muutama. Kerron tässä nyt niiden tärkeydestä.

1. Taide

Koulutuksestani huolimatta, en ole ammattitaiteilija. Olen siihen aivan liian sosiaalinen, kimpoileva ja malttamaton persoona. Käyn kuitenkin joka maanantai ohjatusti maalaamassa tai piirtämässä. Taideharrastusta suosittelen vahvasti kaikille, siinä tutustuu itseensä todella hyvin ja oppii hyväksymään itsensä. Taiteessa on tietenkin myös ihana kehittyä ja joskus huomata onnistuvansa. Aika usein kuitenkin huomaa omien päänsisäisten kehujen olevan sellaisia ”No, ei tää nyt mennytkään niin pieleen, ku luulin!” Taiteen tekeminen opettaa pois turhasta itsekriittisyydestä. Taidetta tekevä oppii näkemään myös maailmaa eri lailla. Minä katson valoja, varjoja, esineiden muotoja, ihmisten nenän kaaria. Ai niin, ja korostan siis, että mallista kannattaa piirtää ja maalata. En tarkoita kopioimista valopöydän avulla, useimmitenhan oikeasti kannattaa käyttää jotain oikeasti kolmiulotteista asetelmaa tai elävää ihmistä mallina.

Taide ei ole minun mielestä mitään mystistä salatiedettä, jonka lahja jollakin vain on. Pyh, pyh, se on opeteltavissa oleva taito, siinä missä vaikka ruuanlaitto ja ompelukin! Taiteessa on tietyt tekniikat, mitkä pitää osata ja joitain teorioitakin. Parhaiten sitä kuitenkin oppii tekemällä.

2. Postcrossing

Varmaan moni tietääkin, mistä siinä on kyse, kerron silti! Postcrossing on ihana tapa saada ilahduttavaa etanapostia ympäri maailmaa, samalla kun itse lähettelee kortteja muille postcrossaajille. Kerran sain kortin Guadeloupelta ja aloin kiljua, koska se oli sellainen paikka mistä en ollut koskaan aiemmin kuullut. Se on saari Karibian merellä. Kirjoitan kortit englanniksi, ja toki myös vastaanottamani kortit ovat enkuksi. Tuntuu, että tulee ainakin vähän harjoiteltua myös kirjoitettua kieltä sitä kautta. Mulla on tällä hetkellä niin paljon kortteja, että en oo ihan varma, mihin alkaisin niitä seuraavaks laittelemaan. Keittiön seinä loppui juuri kesken.

Postcrossingissa on myös olennaista lukea kortin vastaanottajan ”toiveet” ja löytää sellainen kortti, mikä toivottavasti miellyttää. Tämä on hauskalla tavalla aarteenetsintää ja päättelyä. Postcrossing-sivusto tarjoaa myös ihanasti tilastoja ja karttoja siitä, minne on kortteja mennyt ja mistä nitä on tullut. Matkailu on kallista, postikorttien lähettäminen vähän halvempaa!

On aika kivaa pystyä innostumaan uusista postimerkeistä ja hienoista korteista, mitä löytää! Postikortteilu avartaa.

3. Lukeminen

Talouteemme tulee Kauppalehti ja Aku Ankka. Molempia pyrin lukemaan aina kun mahdollista. Kauppalehden lukemisessa on kiinnostavaa se, miten minäkin olen salakavalasti kiinnostunut talousasioista. Ehkä olen tajunnut, miten moniin asioihin ne vaikuttaakaan tässä maailmassa. Aku Ankkaa oon lukenut pienestä asti, tykkään ihan hitosti Don Rosasta ja mestari-Barksista.

Sain kirjastokortin aika pian sen jälkeen kun opin lukemaan 5-vuotiaana. Kouluun mennessä olin ainoa luokaltani, jolla oli jo kirjastokortti. Muille se hankittiin kirjastoautosta, joka kävi joka torstai. Luin kotona ja joka paikassa aina kuin mahdollista. Kirja oli ehkä mulle sama juttu, kuin älypuhelin nykyään. Luin vessassa, automatkoilla, olkkarin sohvalla ja jopa kylässä jos vanhemmilla oli tylsiä aikuisten juttuja. Halusin lähteä iskän mukaan, kun se meni kaverin luo kahville, mää jäin autoon heppakirjan kanssa, tätä tapahtui usein. Sukulaistäti epäili, että vaan selailen kirjoja, kun kääntelin sivuja niin nopeasti, oli vissiin jännä kohta!

Lukuharrastusta on ollut vähän hankala pitää yllä kiireisen elämän puskiessa välillä päälle. Nyt kun mulla on joskus päiviä, jolloin ei ole mitään sovittua, mulla on aikaa mennä kirjastoon. Luen siellä uusimmat aikakauslehdet, käyn ehkä hakemassa jonkun varauksessa olleen kirjan ja löydän uuden lainattavan. Sain vasta äitiltäkin pari kirjaa, kun se vei vanhoja kirjoja kierrätykseen. Nyt pitää vaan muistaa välillä laittaa se telkku kiinni ja ottaa mielummin kirja käteen, mitä useammin, sen parempi!

 

Näiden kolmen asian lisäksi käyn melko usein kirppiksillä, tykkään tehdä (ja syödä) hyvää ruokaa, käydä teatterissa ja museoissa. Nautin työmatkapyöräilystä ja itsekseen kävelystä. Pidän myös uimisesta, ja oon pitkään haaveillu vierailusta lähimpään uimahalliin!

Mun harrastuksissa on oikeastaan yks ongelma, ne ei oo välttämättä kauheen sosiaalisia. Haluaisin löytää myös uusia ystäviä, mutta en oikein tiedä missä ne on. Maalauskurssilla onneks näkee ihmisiä, vaikka ne onkin osa sen ikäisiä, että niillä on varmaan mun ikäisiä lapsenlapsia.

Tulispa joku joskus juttelemaan kun ostan postikortteja tai luen kirjaston lukusalissa kuukausiliitettä.

Kai yritän myös sanoa, että kehittäkää itseänne, vaikka tuntuis kuinka, että ootte jumissa jossain elämänvaiheessa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *