Jokasyksyinen ilmiö
Minulle ei tuu yleensä ahistusta sosiaalisen median käytöstäni. Hallitsen mielestäni aika hyvin, mitä jaan ja kenen näkyville. En ota facebookia ja instagramia turhan vakavasti, mutta ei jeesus tää syksy on aina niin tämmöstä. Minulla on aika paljon fb-kavereita ja insta-seurattavia, joista vuosi toisensa jälkeen osa pääsee opiskelemaan jonnekin. Opiskelukuvioon kuuluu monesti muutto toiselle paikkakunnalle, uusia alkuja, uusien koulutarvikkeiden ostoa (kuka parikymppinen oikeasti tarvii joka vuos uuden pyyhekumin, ku mää ainakaan en oo käyttäny varmaan ikkään yhtään loppuun?) sekä tietenkin – älytöntä some-hehkutusta omasta alasta, uusista kavereista ja opiskelija-bileistä. Kuulostaa varmaan kateellisen jupinalta tämä, ettekä voisi olla enempää oikeassa!
Some-hehkutus herättää minussa aina kuitenkin aika ristiriitaisia tunteita. Oonko vaan kateellinen, vai piileekö sen hehkutuksen ja ylistyksen alla myös aika paljon epävarmuutta. Muistan itekin sen kun muutin pois kotoa ja oli ehkä helpompi kertoa kaikkea positiivista kuin siitä, miltä tuntui kun ekana päivänä ei oikeasti ollut yhtään kaveria eikä vielä tuntenut ketään. Onneksi mulle kyllä sit tultiin heti juttelemaan ja pyydettiin syömään samaan pöytään, kiitos Emmalle! Enkä mää kyllä muista miettineeni kotiinpaluuta ollenkaan. Toivon, että muillakin uusilla opiskelijoilla ois sama tunne.
Facebook jostain syystä myös olettaa, että koska kaverini osallistuvat kaupungin opiskelijarientoihin, tulisi myös minunkin osallistua esimerkiksi psykan opiskelijoiden fuksiaisiin. Olen tosin aika otettu, että Facebook ei sittenkään tiedä musta mitään. En ole opiskelija, ja vaikka olisinkin en olisi ainakaan psykalla. Kävin lukiossa yhden pakollisen kurssin, muut aukot lukkarista täytin jollain mielestäni silloin tärkeämmällä. Ja vaikka ilmoituksia tuleekin ”pentti ja pirkko osallisuvat tapahtumaan lähistölläsi”, ne voi aina pyyhkäistä pois.
Onneksi tiedän, että kaikki some-elämä on vain pintaa. Välillä oikein yllätyn läheisten ystävienikin some-profiilia selaillessa. Kun tunnen heidät hyvin, yllättää miten suppea kuva moniulotteisista ihmisistä tuleekin sosiaalisen median ja siihen liittyvän tiukan itsesensuuri-suodatuksen jälkeen. Huono kahvi tulee suodattimen läpi, ei aidot ja ihanat ihmiset.
Kaikesta marmattamisesta huolimatta, haluan ja toivon kaikkien nauttivan hulluista opiskelijavuosista! Muistakaa, että olette oikeasti etuoikeutettuja. Suomessa duunariperheen lapsikin saa hankkia valtion kustantaman maisteritutkinnon. Ja saatte varmasti paljon ystäviä opiskeluvuosilta. Itse saan tyytyä / joudun tyytymään vanhoihin rakkaisiin!
Ja onneksi nyt syyskuun ollessa lopuillaan alkaa myös yli-innokkailla opiskelijoilla totinen arki – tasapainottelu maailmanlopun darran ja mielenkiintoisen luennon välillä. Hei, se oli vitsi onneks <3
Alla mihinkään liittymätön kuva erisuuntaisista linjoista ja tahatonta piilomainontaa.
