Omakehu tuoksuu

Aina sanotaan suomalaisille olevan vaikeaa kehua itseään. Ja tottahan me kuuliaiset kansalaiset uskotaan, kun joku viisas niin sanoo, täytyyhän sen totta olla. Vaikka ihan varmasti olemme ihan hyviä kehumaan itseämme. Ei vaan pitäisi ajatella sitä kehumista niinkään jonain ylimaallisena liioitteluna. Oikeasti se itsensä kehuminen, mitä vaikka työhaastattelija haluaa sinusta kuulla on tosiasioita itsestäsi. Hyvin ja napakasti kerrottuja ja perusteltuja piirteitä sinussa ja minussa.

Minäkin ajattelin joskus itsensä kehumisen olevan vaikeaa. Itse asiassa taisinpa juuri viime postauksessakin kertoa, kuinka en oikeastaan ”osaa mitään”. Osaan minä paljonkin. Osaan ajatella asioita laajasti monelta kantilta. Osaan puhua englantia vaivaantumatta yllättävissä tilanteissa. En ole sanavarastoltani älyttömän laaja, mutta keskustella mää osaan. Osaan keskustelun taidon myös suomeksi. Osaan käsittämättömän määrän lintujen, koirarotujen, kasvien ym. nimiä. Näitä tietoja en tarvitse kovin usein, mutta kun pitää miettiä onko kyseessä lhasa apso vai shih tzu, pääsen kerran kolmessa vuodessa brassailemaan tietämykselläni. Pidin koulussakin biologiasta ehkä vain sen takia, että sai opetella asioita ulkoa ja aina välillä päteä.

Näiden edellä mainittujen lisäksi osaan olla todella joustava ja sopeutuvainen – latteus kyllä, mutta minun kohdallani erittäin totta. En hämmenny muutoksista, vaan osaan innostua uudesta muutoksen tuomasta energiasta ja katson optimistisesti uusia mahdollisuuksia. Otan oman paikkani yhteisöissä aika mutkattomasti ja tunnen oloni kotoisaksi helposti uusissa paikoissa.

No niin, nyt kaikki vaan tunnistamaan niitä omia ominaisuuksia ja osaamisalueita. Kaikelle on tarvetta työelämässä ja opiskeluissa. Ei kannata ajatella, että on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Voi esimerkiksi sanoa, että on rauhallinen ja osaa keskittyä työhönsä. Tai ainakin olettaisin, että ihminen, joka ei koko ajan vedä omaa yhden naisen show’taan kahvihuoneessa voi olla erittäin tehokas työntekijä kaikessa hiljaisuudessa.

Kaikissa ominaisuuksissa on vähintään se kaksi puolta. Itse olen esimerkiksi todella herkkä ja tunteellinen. Tämä näkyy siten, että olen hyvä tekemään asiakaspalvelutyötä, huomaan ihmisistä minkälaisella fiiliksellä he ovat ja osaan kuunnella sekä ymmärtää ihmisten tarpeita oikeasti. Välillä minusta tuntuu, että aistin kaikki kokemukset moninkertaisesti joihinkin nähden, mutta osaanpa siten myös pitää aika hyviä suuria mielikuvia maalailevia markkinointipuheita ja kuvailla tuotteita monipuolisesti, kunhan olen ensin itse niitä kokeillut.

Miksi keskittyisit itsessäsi niihin negatiivisiin puoliin, kun ei kukaan muukaan luultavasti näe ominaisuuksiasi läheskään niin huonossa valossa kuin sinä itse? Katso niitä huonoja puolia toisessa valossa, voit nähdä ne positiivisina asioina. Ja hei, jos et näekään, niin sitten kerro jostain muista asioista.

Yritän kai sanoa vain, että itsensä kehumisen sijaan tulisi keskittyä itsensä ilmaisun ja oman persoonan tuntemiseen. Kun nuo kaksi asiaa hoituu, onnistuu se niin kutsuttu itsekehukin ihan itsestään.

img_20151020_141457040.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *