Opiskeluikä on mikä?

Kohtaan hyvin usein kysymyksen ”No mitäs sä opiskelet?” Vastaan siihen kerta toisensa jälkeen: ”En opiskele, oon tällä hetkellä töissä.” Tavallaan nautin niistä muutamasta sekunnista, kun keskustelun toinen osapuoli hämmentyy, tavallaan kiusaannun itsekin.

Olen selkeästi siis opiskeluiässä, seuraavana lienee vuorossa sitten se naimaikä (siis naimisiinmenoikä) ja lisääntymisikä. Tulenkohan olemaan myös opiskelija silloin kun minä taas olen jonkun muun mielestä työiässä?

On ihan mukavaa ravistella ihmisten ajatuksia kertomalla oman elämän maailman arkisimpia totuuksia. Joskus vaan tulee sellainen olo, että ei jaksais. Ei jaksaisi aina selittää koko elämäntarinaani ja sitä, miten hankalaa on päästä opiskelemaan alaa, joka tuntuu minulle oikealta. Ei jaksaisi aina selittää, että minulla on jo yksi ammatti, mutta ei tällä hetkellä taloudellisia valmiuksia ryhtyä itsenäiseksi taiteilijaksi. Ei jaksaisi aina selittää, että vaikka haluan opettajaksi, minun ei tarvitse hakea opettajainkoulutuslaitokselle ja tehdä vakava-koetta.

Ehkä voin vain syyttää itseäni, että teen asiat aina jotenkin vaikeamman kautta ja tavallisuudesta poikkeavasti. Silti mun mielestä ois kohteliaampaa kysyä esimerkiksi ”Opiskeletko tällä hetkellä jotain?” Siihen voi vastata lyhyesti kieltävästi, jolloin keskustelua voi joko jatkaa tai päättää sen ennen kuin jutustelu kunnolla alkoikaan.

Onhan tuota tullut itekin sorruttua ennakko-oletuksiin ihmisistä. Olen saattanut kysyä joltain, onko kyseinen henkilö töissä vai opiskeleeko jotain. Sitten hän onkin vastannut, että on työtön. Ja minulle tulee vähän hölmö olo, kun en tajua että tosiaan olen itsekin aika etuoikeutettu, kun en ole joutunut olemaan pitkiä aikoja täysin työttömänä. Tälläkin hetkellä riippuu päivästä, olenko työssäkäyvä vai työtön. Meillä on Suomessa kyllä ihan liikaa työttömyyttä.

Onko yhteiskuntamme kuitenkin niin urakeskeinen, että ensimmäinen asia, mitä haluamme uudesta ihmisestä tietää, on hänen etenemisensä urapolulla? Miksei meitä kiinnosta pienet ajatukset, luonne ja lempiasiat? Ehkä ajattelemme työn tai opiskelupaikan kertovan ihmisestä paljonkin. Juu, kyllähän se jotain saattaa paljastaa, mutta loppujen lopuksi samalla alalla voi olla hyvin monenlaisia ihmisiä. Itsekin huomasin sen opiskellessani kuva- ja mediataidetta – minulla ei ollut joidenkin ryhmäläisteni kanssa mitään yhteistä, paitsi kiinnostus taiteeseen. Oikeastihan tasan ainoa asia, minkä opiskelu- tai työpaikka varmasti kertoo on kyseisen henkilön opiskelu- tai työpaikka. Myöskin työttömistä ja eläkeläisistä saat edellä mainittujen statuksien avulla tietää, että henkilö on työtön tai eläkkeellä.

 

 

Tässä vielä muita faktoja minusta opiskelemattomuuteni ohella

 

  • En ole luonnostani aamuihminen, mutta päiväni alkavat huomattavasti paremmin kun raahaudun aikaisin herättyäni aamupalapöytään.

  • En tykkää kokomustista tai -valkoisista vaatteista

  • Uhosin lapsena, että en taatusti mene koskaan kesätöihin, toisin kävi.

  • Olen viimeaikoina viettänyt ihan liian paljon aikaa pohtiessani mitä vartalotyyppiä edustan? Tällä hetkellä olen aika vakuuttunut, että olen YO tai OY

  • Minulla oli lapsena tosi paljon syyliä sormissa.

  • Lempivärejäni ovat vihreä, viininpunainen, ruskea ja keltainen.

  • Ruokabravuurejani ovat sitruunainen pinaattipasta ja linssikeitto

  • Mielestäni purjehtiminen on ihan kivaa

  • En muista milloin olisin ostanut kaupasta muita vaatteita kuin sukkahousuja, sukkia tai alusvaatteita

  • Tykkään IPA-oluista, myös muut alet on hyviä

 

Ehkä kymmenen on hyvä luku.

 

IMG_20150830_094439901_HDR.jpg

Ohjaisipa joku majakka ihmisiäkin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *