Tämän postauksen nimi voisi yhtä hyvin olla ”Ykkösmuidut: Yona” tai vaikkapa ”Kaikki olennainen elävästä musiikista” tai vaikka ”Kuinka ymmärsin, että musa kuuluu kaikille” tai jotain muuta vielä latteampaa. Joka tapauksessa tämä kirjoitus on pitkä, ajatuksenvirtainen sössötys, jonka lukeminen kannattaa lopettaa välittömästi, jos ei välitä fani- tai runotyttöilystä tai jos innostunut vuodatusosasto ärsyttää.  I: Polku. Lauantaiaamupäivänä muutama […]

”I sit here singing a songa song that’ll make you sleepyOh I sing a harsh hymn all through the nightso I won’t fall asleepOh oh lil baby in my armsI am armedI’m standing in the line of fire” /Jenny Wilson: The Wooden Chair Poikamme syntyi vuonna 2008. Vauvaperhearki poikasen ja puolitoistavuotiaan isosiskonsa kanssa oli mahtavaa […]

Asukuva, internetin ehkä suurin läppä ever. Ja tässä sitä nyt ollaan. Tämä rakeinen kännykkäräpsäys tosin tuskin vastaa kenenkään käsitystä oikeasta asukuvasta, joten voin postata sen turvallisin mielin esimerkiksi ihan huumorimielessä. Ironisesti.  Saanko siis esitellä huonon valokuvan, jonka keskushenkilönä toimii hiihtolomani turvavaatelöytö: Dr. Denimin musta poncho, jonka kuvittelin olevan perus-neulepaita mutta joka olikin jotain paljon, paljon […]

  ”Päivän tyyli”. Kuulostaa taas joltain ihan muulta kuin suttuiselta räiskäisyltä. Tilanne on vähän sama kuin noiden leggareiden kanssa: faux leather leggings kuulostaa niin älyttömän paljon paremmalta kuin keinonahkaleggarit. Ja totuushan on lähempänä suomenkielistä  nimeä: ne todella ovat muovia. Ne natisevat, hiostavat eivätkä pahimmillaan istu. Ja silti haluan jostain mystisestä syystä pukeutua niihin. Ihme hommaa.  Viime vaatekaapinsiivouksessa heitin […]

UhI’m running, running through the jungleRunning like a slave through the underground tunnelTold y’all niggas that I’d get these bitchesCause I spit till my lips need 16 stitches /Angel Haze: New York Oli normipäiväinen iltapäivä vissiin joskus alkukeväästä 2014. Tuttava postasi Facebookiin spottarilinkin, jonka esikatselukuvassa oli epämiellyttävän oloinen kaasunaamarinaama. Klikkasin silti. Päällimmäisenä mieleen jäi aika […]

Minä pidän kirjoittamisesta, paljon.    Noin. Nyt se on laitettu tuohon alkuun ja riittävän isolla. Se on nimittäin suurin syy siihen, miksi tämä Lilyn osanen on olemassa. Opin lukemaan tosi pienenä ja siitä lähtien kuljin koko lapsuuteni kirja kourassa, päin seiniä kävellen. Luin Neiti Etsivät, Viisikot, Montgomeryt ja sen sellaiset. Teinityttösenä ahmin kaikki Untinen-Auelit ja […]

Lasten vesirokko jatkuu. Mies ehdotti, että käväisen aamulla lenkillä – sillä on ns. aamusta iltaan -päivä eli luvassa oli kohtalaisen pitkä setti pitkin seiniä kiipivän ei-enää-niin-sairaan-mutta-karanteenissa-olevan sairastuvan kanssa. Ja minäpä läksin.  Vajaat puoli kilsaa hujahtivat ihanassa happirikkaassa vesisateessa. Hiekkatie rullasi alla kuin unelma. Kattelin maisemia ja ajattelin niitä kaikkia hyviä juttuja, jotka tänään kirjoittaisin. Miten […]

Ehdin jo ihan vakavissani kuvitella, että onnistuisimme välttämään kevään kulkutaudit: lähiympäristön perheissä on vedetty läpi koko setti iloisesti norosta keuhkokuumeisiin ja influenssoihin, kaiken kruununa – tadaa – vesirokko, joka on kaatanut ystävien ja kollegoiden perheitä ympär Suomen nyt parin viikon ajan. Joka kerta tähän asti, kun epidemia on vellonut lähiperheissä, olen ollut varma siitä, että […]