Asukuva, internetin ehkä suurin läppä ever. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Tämä rakeinen kännykkäräpsäys tosin tuskin vastaa kenenkään käsitystä oikeasta asukuvasta, joten voin postata sen turvallisin mielin esimerkiksi ihan huumorimielessä. Ironisesti. 

Saanko siis esitellä huonon valokuvan, jonka keskushenkilönä toimii hiihtolomani turvavaatelöytö: Dr. Denimin musta poncho, jonka kuvittelin olevan perus-neulepaita mutta joka olikin jotain paljon, paljon parempaa.

Kuvaa katsoessa on helppo havaita muutama asia:

1) Kuvan henkilö on hyvin, hyvin tottumaton tällaiseen itsensä valokuvaamiseen.
2) Kuvan henkilön asennon ja ryhdin kanssa on kosolti tehtävää (äitini on fysioterapeutti – tähän siis jotain suutareista, niiden lapsista ja kengistä)
3) Kuvan henkilö halusi ottaa kuvan vaatteistaan, mutta onnistui vangitsemaan fotoon sekä Pohjois-Euroopan sotkuisimman lapsen huoneen että pallonpuoliskon suurimmat silmäpussit. Lapsen huone oli helpohko rajata pois, silmäpusseja ei. Insert itkunauruhymiö. 

Itse ponchosta: se on nerokas vaate. Siinä on hyvä olla, koska tuntee olevansa vähän piiloutunut. Turhamaisena ja pinnallisena arvostan tietoa siitä, etteivät mahdolliset turvotukset ja kylkimakkarat näy sen suojista mihinkään. (Tässä tapauksessa olimme matkustamassa perhedinnerille Groteskiin ja vaate tiesi paikkansa: niin helvetillisten ruokaövereiden jälkeen moinen taikaviitta oli todellakin tarpeen.)

Alla on Zaran mustavalkoinen pellavasekoitteinen raita-aluspaita, joka ei mielestäni livenä kaivannut silitystä. Nyt kun katson tätä kuvaa, olen asiasta täysin eri mieltä.