Ykkösmuidut: Angel Haze
Uh
I’m running, running through the jungle
Running like a slave through the underground tunnel
Told y’all niggas that I’d get these bitches
Cause I spit till my lips need 16 stitches
/Angel Haze: New York
Oli normipäiväinen iltapäivä vissiin joskus alkukeväästä 2014. Tuttava postasi Facebookiin spottarilinkin, jonka esikatselukuvassa oli epämiellyttävän oloinen kaasunaamarinaama. Klikkasin silti. Päällimmäisenä mieleen jäi aika minimalistinen biitti ja äkäinen, itsevarma naisääni, joka sylki napakkaa kuudestoistaosatykitystä niin, että liki joka rivillä esiintyy sana bitch tai bitches.
Kiinnostuin. Kuuntelin lisää. New York -EP:ltä päädyin samaisen artistin, Angel Hazen esikoisalbumi Dirty Goldin ääreen ja sillä reissulla olen vähän vieläkin.
Angel Haze (ristimänimeltään Raykeea Wilson) on vuonna 1991 syntynyt räppimuidu alun perin Detroitista, sittemmin New Yorkista. Hankala äitisuhde ja lapsuus ahdistavassa, uskonnollisessa yhteisössä hyväksikäytön uhrina kuuluu ylläolevan Battle Cry -videon lisäksi neidon musassa kautta linjan: tekstimaailma on tosi äkäinen, välillä katkera, mutta lähimmäisiä ja kuulija-sinää kohtaan kuitenkin lämmin ja ymmärtäväinen. Liki jokaisessa tekstissä viitataan ihmisiin (you bitches), jotka tavalla tai toisella ovat odottaneet, jopa toivoneet kertojan epäonnistumista ja joille sopiikin nyt ilkkua.
Hahmo ja tekstit ovat niin repivän avoimia ja överi-itsevarmoja, että niiden takana hengittävän epävarmuuden aistii koko ajan. Ja sepäs on aika jännä yhdistelmä se.
Läpi biisien kulkee myös viesti siitä, että kuka tahansa voi, saa ja pystyy, kun vaan tekee. Ja tätä pientä voimaannuttavaa (omg, naistenlehtisana! Mutta olemmehan naistenlehtiympäristössä!) viestiä ainakin itse kaipaan ajoittain aika usein. Tekstejä kuunnellessa huomattavaksi piku detskuksi nousee myös se, että Angel aloitti laulunkirjoitushommat vasta 14-vuotiaana, kun kasvuympäristö alkoi normalisoitua äidin hoidettua lapsensa viimein epäterveistä ympyröistä pois.
Angel Hazen touhussa puhuttelee myös jonkinlainen pelottomuus auktoriteettien edessä: kun Universal aikoinaan viivytteli Dirty Goldin julkaisemisen kanssa (seitsemän kuukautta, mahtoi oikeesti olla aika turhauttavaa), lasautti hän sen itse Soundcloudiin. Raidat toki katosivat palvelusta nopeasti, mutta julkaisupäivä, joskin huono joulun välipäiväinen, saatiin sovittua.
Levy soi työmatka- ja kirjoituspoppina luureissani läpi kevään ahkerasti. Heinäkuussa Angel tuli käväisemään Tavastialla. Keikka oli hikinen ja mahtava, tunteikas ja jotenkin puhdistava. Aluksi ujo, lopulta samaan aikaan sympaattinen ja voittamaton räppienkeli oli mahtava ja vei mennessään. Tässä on hahmo, jota seuraan nähdäkseni, mihin noin järjettömällä energialla ja sanomisen pakolla varustautunut ihminen sen kaiken virtansa ja sanomisensa käyttää. Ainakin siellä Soundcloudissa näkyisi jo olevan uuttakin kamaa.
***
Angel Haze
– Spotifyssa
– Soundcloudissa
– Twitterissä