Onko kukaan muu huomannut, miten joillekin elintarvikkeille ja herkuille on annettu kirjoitus- ja lausumismuodoltaan niille nerokkaan täydellisesti sopiva nimi? Monet sanathan ovat peräisin kaukaa historiasta, eivätkä nykyajan mainostoimistojen brainstormaamina, mutta myönnettävä on: jotkut myyvät omana itsenään ilman raflaavaa tuotemerkkiäkin.

Esim. ”krokantti”. Koko sana rouskuu ja kraksuu ihanalle voissapaistetulle manteli/sokerilevylle ja kuola valuu pelkästään erään ihanan ruotsalaisen firman suklaapatukan tuoteselostusta lukiessa.

Toffee -sanaa ei voi hosua ja nopeankin puherytmin omistavan henkilön on huomattava, kuinka tof-fee sanana venyy herkullisesti, kuten tuote itsekin. Englantilainen ”fudge” vie kuitenkin voiton toffeesta. Voi vaan kuvitella, kuinka monta jäätelöä / suklaapatukkaa myydään kansainvälisillä markkinoilla, kun mainoksen spiikkeri muistuttaa, että ”inside, you’ll find irrestistably smooth layer of (butter)  fuuuddge..”

Näkkileipää paremmin suussa rouskuu ruiskorpun lempinimi näkkäri. Ruotsalaiset tietysti hyötyvät luontaisesta kielensä intonaatiosta, lausuessaan ”knäckebrödin” Kovalla Koolla, jonka kuullessaan tulee puolihuomaamattomasti pyyhittyä sanan jättämiä näkkärinmurusia rinnuksiltaan.

Whisky.  Sana kuin raipanisku. Niinkuin juomakin ykkösellä kiskaistuna.

Alkoholijuomista siideri sihisee ja pirskahtelee mukavasti suussa sananakin.

Popcorn.  Itsestäänselvyys. When do you know when the toasted corn is ready? Oh, it just kinda ”pops” you know.

Pippuria vielä paremmin kurkussa yskittää pepper,  mukaan tulevan pehmeän h:n myötä.

Omena-sanaa mehukkaampi on tietysti omppu, joka kuulostaakin joltain mitä rouskutella. Englanninkielen apple kuulostaa täydelliseltä, kovan, raikkaan, maukkaan hedelmän ensipuraisulta.

Vadelma on mielestäni yksi suomenkielen kauneimpia sanoja, ja sen keksijä on varmasti rakastanut tätä marjaa koko sydämestään. Sanassa maistuu hieman mansikkaa viileämpi tyylikäs nautinto. Va-del-ma.Vertailun vuoksi mietitään sanoja suudelma, hedelmä, kuunnelma, joissa on niinikään luonnostaan jotain kaunista.

Edelliseen viitaten: Tyrni ei kuulosta lainkaan kauniilta, eikä herkulliselta vaan ensipuraisu on tyrmäävän kirpakka. Tähän ei liity henkilökohtaisia patoutumia terveellisyyttä hehkuvaa tyrnimarjaa kohtaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sen mukavempaa tyrnimarjoja on natustella suoraan pensaasta – vaikka sitten hieman silmät vetistäen. Jotain syystä Y-kirjaimella on ilmeisesti joskus haluttu paiskata negatiivisen latauksen sisältäviä sanoja ja sanontoja, kuten: hyönteinen, hyttynen, yökkö, yrmy, myrkky, yskä..Kieltämättä, tuleehan se ”yyäk” aika luonnostaan sen kummempia ajattelematta, kun näkee jotain luotaantyöntävää.

Lettu tai lätty lätsähtää nimensä mukaisesti pannuun sitä kääntäessä tai odotuksen palkinnoksi lautaselle läväytettynä.

Perunasosetta mehevämmin keltaisen kuohkeaksi vatkattua perunaa kuvaa ilmava ”muussi”.  Eikä sitä tietenkään voisi kuvitella kutsuvansa miksikään muuksi.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä suussa sulaa Suklaa (tuote ansaitsee tulla kirjoitettavaksi isolla) Suomalainen ”suklaa” tuo tietysti mieleen tottumuksen kautta herkullisia assosiaatioita, mutta sana ei ole aivan tavoittanut englanninserkkunsa viettelevän pehmeää Chocolate lohkaisua. Nopea ”suklaa” saattaakin tylysti heitettynä kuulostaa jopa jauhoihin tai piimään verrattavalta taloustuotteelta, mutta chocolate-versiossa annetaan ymmärtää, että kyse on nautintoaineesta. Sen vuoksi tuotteen tosiystävät osaavatkin lausua ”Suklaan” aina lempeydellä ja yleensä vielä hieman venyttäen: ”Mun tekis aivan hirveesti mieli suklaaaata..”

Ja koska sanat eivät aina riitä, ilmeisesti tämän verbaalimaistelun päälle joutuu nauttimaan pienen konkreettisen herkun. Se alkaa isolla S:llä ja siinä on lopussa noin neljästä viiteen a-kirjainta.