Joulunodotuksen TOP 5
1. Joulukuun ensimmäinen päivä.
Kalenterit esiin, nyt se viimeinkin alkaa! Virallinen ja ”luvallinen” joulunodotus. Kyynisinkään naapuri ei nyt voi mutista jouluvaloillemme eivätkä vieraat hämmenny pellillisestä joulutorttuja. Lokakuusta saakka joulufania on kutkuttanut kuunnella ”Vain valkeata joulua..”, rapistella joulukoristelaatikkoa tai ostaa Pandan perinteinen kohvehtirasia, koska siitä pahasta ananaksenmakuisesta ruutusuklaasta nyt vain tulee aattoilta mieleen – mutta nyt on aika tulla kaapista ulos ja valita hyvillä mielin Spotifysta listan täydeltä rakkaimpia joululauluja.
2. Joulumyyjäiset- ja torit
Villasukkia, olkipukkeja, itsetehtyjä piparkakkutaloja sellofaanissa,..Rakastan nuuskia myyntikojujen tervasaippuoita tai maistaa nokareen pienen puodin sinappiehdotusta kinkun kaveriksi. On lähes liikuttavaa tajuta, että jotkut torikauppiaat ovat jo juhannuksena keränneet koivuvihtoja säilömään, jotta joku innokas saunoja saa haistella tuoreen koivun tuoksua joulusaunassaan.
3. Kauneimmat joululaulut
Kirkossa tulee käytyä nykyään lähinnä vain häiden, hautajaisten tai joululaulujen takia. Puupenkki tuoksuu lapsuuden joulujuhlalle, ovella käteen hymyyn kera ojennettu vihkonen sisältää lähes kaikki lempparit ja kyynel vierähtää poskelle viimeistään Varpusen ”..olen pieni veeelje-si, tulin taaaaiva-hasta..” kohdalla. Niin kaunista, niin koskettavaa. Niin ihanaa joka ikinen vuosi.
4. Lasten joulujuhlat
Luen kauhistuneena kuntien ”tasavertaisuuden varmistamiseksi”-nimitettyä pommitusta jouluperinteitä kohtaan, erityisesti lasten joulujuhlien riisuminen syyskauden päätöstilaisuudeksi tuntuu suoraan sanoen riipivältä. Onneksi on vielä kerhoja, muskareita ja kouluja, joissa vielä saavat pikkutytöt kikattaa enkeleinä valkoiset rapinasiivet selässään tai tiernapojat pyörittää kimaltavaa tähteä. Vanhempana lähes kiljahdan riemusta kun löydän kerhorepusta kutsun puurojuhlaan.
5. Jouluherkut
Ok, ensipuraisulla sesonkiherkut nyt vain maistuvat parhaimmilta ja loput sitten..Pitäähän nyt glögin kaverina jotain olla. Mitä lähempänä itse aattoiltaa ollaan, huomaa jo kieltäytyvänsä luumutortusta tai tyytyvänsä tarjottimen pienimpään pipariin. Mutta varsinaisena joulun pyhäpäivinä mässäily onkin jo jalostunut ja ainakin minusta on jo mukavaa nauttia vähemmän, mutta parhaat päältä: laadukasta kalaa tumman limpun päällä, vain maukkainta sinappia, Pandan konvehdit ovat vaihtuneet Neuhauksen taidonnäytteisiin ja jälkiruuaksi riittää pari palaa herkullista juustoa viikunan päällä kuoharin kera. Tai sitten vain huijaan törkeästi itseäni toistaessani alku-pää-jälkiruoka-settiä noin viiteen kierrokseen aattoillan kääntyessä pikkuhiljaa aamuksi, sillä joulunahan saa syödä yölläkin..kunnes ei enää Activiat auta vaan ihanan pitkät unet mahansa vieressä, kunnes aamulla katetaan taas koko kavalkaadi pöytään.
Ihana joulunodotus, ihana joulu..Enää 24 päivää, tai siis 23! Täytyykin mennä nukkumaan että pääsee taas avaamaan kalenteria :)