Oui oui
Pariisilaisessa puistoissa ei uskoisi olevansa suuren kaupungin keskustassa. Aurinko raidoittaa nurmikkoa köynnösmäisesti laskeutuvien hopeapajujen takaa, lapset nauravat ja voisin vaikka vannoa, että olen kuullut kadulla soittavan hanuristin näppäilemän kappaleen Amelién trailerissa. Lapsemme tuntuvat olevan parempia kosmopoliitteja kuin me kuvittelemme olevamme. Olemme toki opetelleet pakolliset merci beaucoupit, bon jourit ja koitamme olla vieraina niin ystävällisiä ja hyvää suomikuvaa välittäviä kuin mahdollista, mutta häviämme 6-0 lastemme välittömyydelle. Esikoisemme on jo tutustunut kahteen tulevaisuuden Zidenine Zidaneen ja vaikka kaikki lapset huutavat ”syötä”, ”odota” tai ”maali”-huutojaan luonnollisesti omalla kotimaisellaan, ei yhteisymmärryksessä näytä olevan aukkoja.
Kuopus istuu matkarattaissaan ihmeen tyytyväisenä. Toisaalta, kukapa voisi olla onneton käytyään kulinaristin taivaassa heti aamuyhdeksältä! Otimme hotellin respan vinkin läheisestä pienestä leipomosta kiitollisina vastaan ja niinpä olemme jo kolmatta aamua samoilla eväillä liikenteessä: ”Petit en bien” – leipomon omistajan suussa sulavat croissantit, aprikoosimarmeladi, viinirypäleet, pienet omenatartaletit, tuoremehu sekä hotellin tarjoamat cafe au laitit kuulostavat ja näyttävät niin kliseiseltä, että piknikkimme melkein nolottaa – ellei se olisi olisi niin täydellinen.
Jos joku on koskaan miettinyt matkajärjestelyjä a. kahdestaan vai b. lasten kanssa, voin vakuuttaa kaikkia parhaiten miellyttävän vaihtoehdon olevan tietysti se pienellä präntätty eli C: tietysti lasten ja lapsenvahtien kanssa! Ei turhaa syyllisyyttä siitä, että olisi jättänyt pienet lapset kotiin vanhempien vapaan vuoksi. Ei kiristelyä joka ilta hotellihuoneessa, kun ravintolaillan sijaan joutuu nauttimaan noutoruuan hotellihuoneessa varmistaen lasten kello kahdeksan nukkumaanmenoajan pysyvyyden. Yhdessä koko perheellä vietetyn päivän jälkeen mummo ja täti suostuvat hoitamaan lasten iltajärjestelyt ja vanhemmat saavat nauttia illasta kahden kesken. Matkalla syömään lähtiessä, tuntuu aivan kuin olisi lähdössä oman kumppaninsa kanssa treffeille. Antaa miehen vielä valita ravintola ennakkoon, niin iltaan sisältyy mukavaa jännitystäkin!
Täytyy myöntää, että minua hieman jännitti pukiessani paikallisesta muotiliikkeestä ostamaani pikkumustaa ylleni. Liikkeessä sovittamani mekko oli täydellinen leikkauksiltaan ja yksityiskohdiltaan, mutta olisi voinut istua vieläkin paremmin juuri minulle. Liikkeen ”Madame” pähkäili hetken itsekseen jotain – tietysti ranskaksi – , toi minulle lasin kuohuvaa ja kuului kohta suristavan takahuoneessa ompelukoneella! Olin niin otettu maailmanluokan palvelusta, etten ymmärtänyt pyytää uudelleensovitusta. Jälkeenpäin ajatellen, ehkä sitä rouva yritti minua saada tekemäänkin, mutta olin jo venyttänyt lasten päiväuniaikaa, joten päätin luottaa ammattilaisen näkemykseen kerrasta. Jännitykseni oli turha, Madame oli taidoiltaan tosiaan tres bien – pikkumusta istui minulle täydellisesti ja tunsin oloni kauniiksi.
Miehenikään ei ollut hullumman näköinen käytyään niin ikään kierroksella paikallisten herramiesten pukimoissa. Hän näkyy kasvattaneen ranskalaisten suosiman parransängen, on ruskettunut ja silmien pilkkeestä päätellen lomasta rentoutunut -tuntuu taas kuin olisimme vasta juuri tavanneet! Ja jos puhutaan kliseistä, hänen valitsemansa ravintola täyttää kaikki odotukseni Pariisista – potenssiin kymmenen. Palvelu on hovimestarin sydämellisestä vastaanotosta lähtien ensiluokkaista, tilaamamme ruoka saa sanonnan ”makujen sinfonia” kuulostamaan laimealta kuvaillakseen niitä pieniä, toinen toistaan kauniimpia herkkupaloja joita meille tuodaan, juuri niille sopivien viinien ohessa. Kaiken kruunaa taivaalla tuikkiva tähtitaivas, joka on kuin kuninkaallinen sinisenmusta sametti, jolle on ripoteltu pieniä swarowskin kristalleja tähdiksi.
Hidastamme makujen nautiskelua entisestään saatuamme eteemme vadillisen ihania pariisilaisia leivoksia huumaavan tuoksuisen kahvin kera. Onnellisina hyvästä tarjoiluista ja palveluista, kävelemme verkkaisesti Seinen rantaa silmäillen paikallisten taitelijoiden puistoon asettamia tauluja, joista joka toinen tuntuisi sopivan erinomaisesti kotiimme muistuttamaan unelmalomastamme Ranskassa.
Huokaisen syvään ja vilkaisen vielä kerran tähtitaivaalla kimaltelevia kristallihippuja, ennen kuin annan itseni palautua haaveista takaisin koti-Suomeen ja kotiarkeemme. Huomisaamun täysjyväpaahtoleipä ja Kulta Katriina eivät ehkä kohtaa Pariisin haaveiden aamiaista, mutta maistuu silti varmasti hyvältä ja auttaa käynnistämään uuden päivän. Helpotan matkakuumettani kuulemallani ajatuksella: jotta pystyy saavuttamaan unelmansa, on pystyttävä ensin määrittelemään se. Ensimmäinen askel suoritettu J
(edit: 8.11.2012 Supersaverin vimpain liitetty. Jos ylläoleva haaveilu-huuhaa ei osoita, että tarvitsen OIKEAN matkan Pariisiin, niin ei sitten mikään..Eikä se haittaa että se Supersaverin kilpailu olisikin sitten vain kahdelle 😉 )
www.supersaver.fi/kilpailu/muoti-shoppailu-matkailu