TOP 4 tunnetilat asuntoa myydessä

1. OPTIMISMI: Jee, nyt myydään ja hyvällä voitolla! Ja edullinen kv tietenkin, tämä kämppä kun myy itse itsensä. Alussa ei malta odottaa ensimmäistä näyttöä. Muutama vuosi sitten ostettu ”ok” asunto on nyt laitettu näyttävämpään kuosiin ja vaikka kiinteistönvälittäjät muistuttavat sijainnin, sijainnin ja sijainnin, olevan kolme keskeisintä myyntihintaan vaikuttavaa tekijää, kehtaa pyytää ainakin kymppitonnin enemmän kuin on itse maksanut, sillä tästä meidän kauniista loistoyksilöstä nyt käy duunissa tai rimpsalla vaikka kauempaakin. Aikaa muuttoon on, toiveet ovat korkealla, kuten se hintapyyntökin.

2. TURHAUTUMINEN: Ei voi sanoin kuvailla kuinka kyrsii siivota ensin kämppää näyttöä varten 2,5 h, viedä lapset ja muu perhe evakkoon, vain palatakseen kotiin löytämään kolmatta kertaa kiinteistövälittäjän pöydälle jättämän ruutupaperin, josta jo kaukaa erottaa yhden lauseen: ”Ei käynyt ketään!” Pikkuhiljaa aloittaa päivänsä tsekkaamalla oman ilmoituksen kävijämäärät eikä voi ajatella muutakuin seuraavaa näyttöä toivoen rystyset ristissä edes ensimmäistä tarjousta, jotta voisi lähteä neuvottelemaan. Kv kuittaa hiljaiset näyttöpäivät milloin milläkin: ”huono keli”, tai ”on tainnut porukkaa jäädä kotiin katsomaan jääkiekkoa!”. Joopajoo. Rupeamme miettimään onko heppu mukana täydellä panostuksella vai olisiko motivaatiossa parantamisen varaa. (kämpässä tai hinnassa kun ei voi olla mitään vikaa)

3. EPÄTOIVO: ”Apua me asutaan tässä kämpässä vielä eläkkeelläkin! Kahden asunnon loukko uhkaa just jos ei nyt tuu varteenotettavaa tarjousta! Meillä on surkee välittäjä! Meillä on surkee kämppä! Eihän tästä kukaan maksa mitään, otetaan sitten se kymppitonni vaikka persnettoa, kunhan vaan päästään tästä eroon..” Vaihdamme välittäjää, sovimme nöyränä houkuttelevamman hinnan. Näytöt jatkuvat, kuukaudet kuluvat ja asuntolainojen nollat vilistävät unissa. ”Ei nyt heitetä vielä kirvestä kaivoon!” yrittää  välittäjä nro. 2 tsempata, kun ääneni ei kuulosta enää yhtä innostuneelta kuin pari kk aikaisemmin vastatessani puhelimeen.

4. LEUKA PYSTYYN. ”Kyllä se vielä menee”,  ”Ei siihen tarvita kuin yksi ostaja”, ”Ainahan voi laittaa vuokralle”, ”Mä tiedän yhden tutun tutun joilla kans kesti puolivuotta ennenkuin tuli ensimmäinen tarjous..” Tuttavien myötätunto on sinnikästä, vaikka olen näkevinäni heidänkin katseessaan välillä kauhua heidän tajutessaan kuinka lähellä kahden asunnon loukko onkaan. Oma fiilis on tällä hetkellä ihmeen optimistinen kun on omat paniikkikohtauksensa asiasta jo saanut laannutettua. Kyllä se vielä menee. Jos ei tällä välittäjällä, täytyy tarttua ässien ässään ja tiedustella onko Kiinteistö-Kaisa jo palannut äippälomalta. I’ll keep you posted..