Isä ja isänpäivä

Isääni en ole nähnyt moneen vuoteen. En edes muista kuinka kauan siitä on, mutta silti muistan tuon hetken hyvin. Olimme silloin siskoni kanssa mummolassa ja isämme oli siellä myös. Olen tuon kerran jälkeen kuitenkin pitänyt yhteyttä isäni kanssa hetken aikaa. Viime kerrasta on jo useampi vuosi, kun olen hänestä mitään kuullut. Olen kuitenkin yrittänyt muutaman kerran ottaa yhteyttä..
Mieheni ei ole koskaan nähnyt isääni, eikä poikamme pappaansa. Kerran isäni oli nähnyt meidät ostoksilla kauppakeskuksessa, mutta ei ollut uskaltanut tulla juttelemaan. Edelleen ajattelen, että olisipa uskaltanut.

Isänpäivällä ei ole minulle ollut mitään merkitystä ennen poikamme syntymää. Isäksi voi tulla kuka vain. Mutta isänä olemiseen vaaditaan enemmän, paljon enemmän. Huomenna tulisikin muistaa ja onnitella niitä isiä ja isoisiä ketkä ovat oikeasti mukana elämässäsi. Auttamassa ja tukemassa, kun sitä tarvitset sekä jakamassa kanssasi ilot ja surut.

On minulla kuitenkin isästä muutama hyvä muisto. Muistan kyläilyt hänen kanssaan serkkujemme luo. Siellä oli mukava kesähelteellä juosta pitkin pihaa ja syöttää naapurin koiralle mm. karkkia. Muistan erään onkireissumme jolloin jäimme ilman kalasaalista. Kerran kaupungilla hän osti minulle valtavan ison jäätelöannoksen (paikka ei ehkä ollut kuitenkaan paras mahdollinen..). Muistan hänen syöneen paljon karkkia, salmiakki oli suosikki. Itse inhosin lapsena salmiakkia, mutta nyt se on liiankin hyvää.

Lopuksi kaikille niille isille jotka miettivät uskaltavatko ottaa yhteyttä lapseensa johon ei ole ollut yhteydessä pitkään aikaan; ota rohkeasti yhteyttä. Et menetä mitään vaikka kertoisit vain, että lapsesi on edelleen ajatuksissasi silloin tällöin.

Se riittäisi ainakin minulle…

-M-