Uupumus ja pari muuta juttua

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa jo pari kuukautta. Asioihin tarttuminen on ollut haastavaa lähiaikoina. Jatkuva väsymys, etova olo, selittämättömät nivel- ja lihaskivut, sydämen tykytykset ja korkea verenpaine useamman kuukauden ajan ei ole ollut mukavaa. Eräänä yönä heräsin ja menin vessaan. Koko kroppani alkoi tärisemään enkä saanut tärinää loppumaan millään. Illalla olin mennyt aikaisin nukkumaan sydämen tykytysten ja kokonaisvaltaisesti pahan olon vuoksi. Silloin päätin, että ehkä on mentävä käymään työterveydessä. Verenpaineeni on ollut koholla aiemminkin, mutta se on mennyt ohi nopeasti. Olen aina nukkunut paljon, joten vapaapäivien 12 tunnin yöunet ovat minulle ihan normaalia. Nyt ei kuitenkaan tuntunut siltä, että tuo olotila menisi ohi ihan hetkessä.

Työterveydessä kerroin tilanteestani ja oireista sekä täytin pari kyselyä. Sen jälkeen mainittiin ensimmäisen kerran, että olen lievästi uupunut. Hoitaja ehdotti minulle käyntiä psykologilla sekä rohkaisi miettimään lyhennettyä työaikaa.
Psykologin juttusille pääsinkin melko pian. Aivan tuntemattomalle ihmiselle asioista puhuminen tuntui todella vaikealta. En pystynyt pidättelemään itkua keskustelun aikana. Sain muutaman hyvän neuvon mitkä otin heti käyttöön. Toisella kerralla oli jo hieman helpompaa puhua.

Lääkärille kerroin sen hetkisestä voinnistani ja tilanteesta. Kerroin enemmän (rehellisemmin) asioita kuin mitä työterveyshoitajalle tai psykologille. Verikokeiden tuloksista ei löytynyt mitään poikkeavaa. Kaikki arvot olivat parempia kuin mitä koskaan aiemmin. Verenpainekin on stressin vuoksi koholla, mutta ei mitenkään hälyttävästi.

Joten lääkärin epävirallinen diagnoosi: lievä uupumus…lievä masennus…paniikkikohtaukset…

Sain kuulla sen mitä en ehkä olisi halunnut, mutta jotenkin kuitenkin sen jo vaistosin. Olen joillekin sanonut, että olisihan se ollut liian helppoa alkaa hoitamaan jotain muuta, jotain helpompaa. Nyt pitäisi alkaa hoitamaan oman itseni monimutkaisinta puolta. Pärjään kuitenkin ilman lääkehoitoa tai sairaslomaa. Nykyään en nuku kunnolla. Herään todella monta kertaa yössä ja huomaan pohtivani kaikenlaista.

Psykologille pääsen työterveyden kautta vielä yhden kerran. Ja jos olisin siellä täysin rehellinen kaikesta mikä mieltäni painaa, saisin varmaan jatkaa. En vain ole koskaan ollut hyvä puhumaan vaikeista asioista.
Ensi viikosta lähtien teen päätyössäni vain neljä työpäivää viikossa. Saan enemmän aikaa itselleni ja minusta mieluisille asioille. Lähiaikoina ei ole oikein mikään kiinnostanut ja välillä kaikkeen ryhtyminen on vaatinut ponnisteluja. Tekemättömyys ja paikallaan oleminen on kuitenkin pahinta tällä hetkellä. Silloin alkaa ajatukset ja mieli laukkaamaan ihan omia polkujaan.

Onnekseni ympärilläni on ihmisiä jotka auttavat innostumaan ja joiden kanssa jaksan innostua asioista.

-M-

Kommentit (2)
  1. Tiedän nuo kaikki omakohtaisesti. Saman työterveysrumban läpikäyneenä olen onnellinen meidän todella ihanista työterveyshoidon ihmisistä. Tuli tunne, että joku oikeasti kuuntelee ja haluaa auttaa. Ja tiedän minne voin mennä heti kun siltä tuntuu.
    Tsemppiä ja iso halaus, tuntuu että näiden asioiden kanssa painii useampi kuin arvataankaan💜

  2. ❤️❤️❤️ Rohkea, kun kerrot. Avoimuus on varmasti myös itselle parasta. ❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *