Tästä se alkaa…

Ajatus omasta blogista on ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Nyt sen aloittaminen tuntuu hyvältä.
Blogin nimi ei ollut mitenkään helppo keksiä. Kaikki hyvät ideat olivat jo jonkun muun käytössä. Pari päivää meni nimeä miettiessä. Tuloksetta. Muutaman päivän tauon jälkeen se sitten löytyi. Ajelin Tampereen syyslomareissulta kotiin päin poikani ja siskoni kanssa. Kaiuttimista soi Olavi Uusivirran Ollaanko tämä kesä näin?. Siinä se sitten siskoni sanomana oli: OLLAAN NÄIN.
Ihan loistava nimi blogille mikä tulee kertomaan tavallisista asioista elämässäni ja monenlaisista ajatuksistani.

Ajattelen nimittäin paljon, mutta useinkaan en sano niitä ääneen. Vaikka ehkä pitäsi.
Välillä elämä saattaa tuntua tylsältä ja liian arkiselta. Olen oivaltanut sen mikä minulle on tärkeää ja mistä tulen onnelliseksi. Arkikin voi olla ihanaa ja siitä voi nauttia täysillä.

Kuka minä olen?
Olen vaimo parhaimmalle miehelle,
äiti rakkaalle 7-vuotiaalle pojallemme,
miniä mahtaville appivanhemmille,
isosisko kolmelle ihanalle pikkusiskolleni sekä
tytär eronneille vanhemmilleni.

Elettyä elämää on takana päin 34 vuotta, pian 35. Se on sisältänyt paljon hyviä, ihania ja onnellisia hetkiä, mutta myös menetyksiä ja surua.
Siitä kuinka minusta on tullut minä ja millaisten ihmisten ympäröimänä elän, saatte aivan varmasti jatkossa tietää lisää.

Työssäni lähihoitajana hoidan ja kuntoutan ikääntyneitä. Työnkuvani on muuttunut viimeisen vuoden aikana omasta tahdostani. Ja toiveena on sen muuttuvan vielä hieman lisää.
Vapaa-aikani kuluu pääosin kotoillen, sukkia kutoen ja seuraavasta matkakohteesta haaveillen. Omakotitalossa asuvana aikaa kuluu jonkin verran myös pihahommissa.
Iltamyöhällä syntyy ne parhaimmat sisustusideat ja toteutus saattaa tapahtua jo seuraavana päivänä.
Unelmointi on ihanaa, mutta osaan nauttia tästä hetkestä.

-M-

Olen vihdoin alkanut hymyilemään kuvissa ja kameran edessä oleminen on ihan kivaa. Kuvat ovat viime kesän Espanjan lomareissulta.