Olen saavuttanut elämässäni pisteen, jossa toisinaan tunnen itseni kaksoisagentiksi.  Ei se mitään. Ehkä se on vahvuus. Olen tuijottanut ruskaa tällä viikolla Virroilla, Espoossa, Helsingissä ja Tampereella. Virroilla usva leijui aamulla järven päällä ja keskusteluista sikisi uusia ajatuksia niin että päässä kuhisi. Espoossa kävelin Tapiolasta Niittykumpuun ja ihmettelin, miten tuttua kaikki on edelleen, ja silti se […]

Olen kirjoittanut monta kertaa päässäni lauseita, aamulla matkalla töihin, aamuruuhkassa 506:ssa, illalla ennen nukahtamista, lounastauoilla. Nyt jos koskaan olisi aika kirjoittaa politiikasta. Tällä erää takki on kuitenkin tyhjä. Jotakin tästä viikosta kertoo ehkä se, että perjantaina onnellisesti missasin aamun lääkäriajan, koska nukuin ensimmäistä kertaa vuosiin totaalisen pommiin. Yksitoista tuntia ja risat unta. Eikä se väsymys siihen loppunut: […]

Paras viikonloppu alkaa tästä. Rage Against The Machine ravistelee viikon pois harteilta, laitan salaattia ja pogoan yksin keittiössä ja muistan sen miten teininä sai pitissä aina turpaan, ne kymmenet mustelmat ympäri kroppaa, liukastui märällä puulattialla Tuntumassa ja ennen kuin ehti ymmärtää kaatuneensa, kymmenen käsiparia nosti pystyyn. Kerran pogottiin neljän hengen voimin kaverin makkarissa PMMP:tä niin […]

Tänä viikonloppuna parasta on ollut takkatuli, kirpeys ilmassa, saunan lämmittäminen, Runotyttö etsii tähteään ja läpitunkematon pimeys yöllä. Tähdet. Aamukahvi laiturilla, järven yllä leijaileva usva. Rikkumaton hiljaisuus.  Olen aina ollut henkeen ja vereen kaupunki-ihmisiä. Asuin Espoossa 19-vuotiaaksi asti, ja jo ala-asteella unelmoin aikuisuudesta, jolloin kirjoittaisin dekkareita ja ajelisin sporalla. Teininä Länsiväylän sillan ylittäminen tuntui joka kerta vapaudelta. […]

Mietin jonkin aikaa ennen kuin kirjoitin tämän postauksen. Missä menee raja, että on kertonut liikaa? Mistä ylipäänsä on sopivaa bloggata? Mutta sitten toisaalta – ne, jotka lukevat ja tietävät, tietävät jo valmiiksi. Toiset lukevat tietämättä, ja toisille ne tarinat toimivat yleisellä tasolla, nimiä tietämättä. Toiset lukevat, eikä jutuista aukea yhtään mitään, silloin voi aina klikata itsensä […]

Kun kävelee kampukselle hakemaan kuudennen kerran uuden lukuvuositarran, sitä tulee mieleen kaikenlaista. Kuudes vuosi. Voi pojat. Viisi vuotta sitten näille kulmille käveli tytsy, jolla oli ihan toisenlaiset käsitykset itsestään, elämästä ja tulevaisuudesta. Vähän huonosti salattua omahyväisyyttä, itsehillintää ja jäätävä kauhu, ettei oikeasti olisikaan vielä niin seesteinen kuin koetti olla. Feikit helmikorvakorut korvissa ja Seppälän jakussa […]

Kun tajusin viettäväni Taiteiden yön ensimmäistä kertaa vuosiin jossakin muualla kuin töissä, aloin tehdä suunnitelmia. Että tällä kertaa tutustun ohjelmistoon. Että valitsen mitä käyn katsomassa. Että tästähän otetaan nyt kaikki irti. No. Valitsin etukäteen tää nyt ainaki -kategoriassa yhden naisen Hävettää -monologin. Lähdin Töölönlahdelle itsekseni pyörimään. Tajusin, että ihmiset jonottavat Oopperan kirppikselle, ja että siellä voi […]

  Seitsemän siskoa. Loppukesän ilta ja metsässä hyppivät tytöt ja kiukuspäissään potkimassa puuta, ryyppyreissut ja se kun kaikki on sairaan hauskaa ja sitten äkisti ei enää olekaan, riidat ja tyttöys ja kasvaminen ja se, miten räävittömyys koetetaan hyssytellä hengiltä. Se, millaista oli hetkittäin olla teini. Unelmat yhteiskommuunista. Ennen väliaikaa oli enemmän räkäistä naurua, sen jälkeen […]

Yritin kertoa tässä yhtenä päivänä vitsin. Se alkoi edellä olevan otsikon kahdella mustikkaan menevällä mummolla, mutta pääsi vähän lässähtämään, kun unohdin vitsin huipennuskohdan. Yritin mumista jotakin epämääräistä kolmannesta mummosta tai mahtumisesta, mutta en kuollaksenikaan saanut sitä kohdilleen. No jaa, jos ihminen kysyy haluuksä kuulla vitsin, lässähtävä lopetus ei liene yllätys. Mummoilu ja mustikkametsä sen sijaan aktiviteettina […]

Ikävöin ajassa taaksepäin. Ikävöin Lontoota ja valoisia viikonloppuja, odotusta, varmuutta. Sitä, että jokainen osa on loksahtanut paikoilleen.  Ikävöin myös ajassa huimasti enemmän taaksepäin; ikävöin niitä vuosia, kun mikään ei ollut loksahtanut mihinkään kohtaan, kaikkea piti kokeilla vähintäänkin kerran, ja me oltiin hävyttömiä hulivilityttöjä, jotka juhlivat ja viettivät aikaa enemmän Rytmissä kuin koulussa. Elämäntilanteet, kampaukset ja […]