Toivon, että tämä pitkästä aikaa ruokaa käsittelevä postaus alkaisi osana tammikuun vegaanihaastetta. Valitettavasti niin ei ole. Vegaanihaasteelle kävi  osaltani (taas) vähän huonosti, kun ensimmäisenä päivänä unohdin koko homman ja mätin naamaani juustoja ja cevicheä. Rehellisyyden nimissä on myös samaan hengenvetoon myönnettävä, että haasteen rikkominen tuskin jää edes tähän: jääkaapista löytyy tällä hetkellä ainakin jogurttia, fetaa […]

Juhlin uutta vuotta mökillä, join punaviiniä kahvimukista ja kuuntelin takkatulen rätinää, ostin liikaa ruokaa ja saunoin. Kun vuosi vaihtui, pitelin terassilla tähtisadetikkua.  Tänään olen kotiin tultuani lähinnä vetelehtinyt ja lukenut erilaisia postauksia. Moni on kirjoittanut vuodesta 2015 jonkinlaisen katsauksen, yhteenvedon, mitä jäi käteen. Koska itseni on ollut viime viikkoina hankalaa löytää sanoja kuvaamaan edes sen […]

  Olen hurahtanut kuluneina viikkoina totaalisesti kolmeen asiaan. Yksi: askartelu. Kaksi: pitsat. Kolme: kynttilät. Obsessoituneen uutisten seuraamisen sijaan vahtaan taikinan ilmakuplia ja aamiaispöytäväittelyiden sijasta shoppailen keijukaisten hiuksia ja käytän liikaa rahaa kultaliimaan ja pikkuruisiin siipiin. Tällä voi olla jotakin tekemistä kuluneen syksyn hektisyyden kanssa: eilen huomasin kulkeneeni paita väärin – siis saumat ulos – koko […]

Selfie Huudon kanssa. Poliittisen tuohtumuksen, kiireen, ikävän ja omituisen murrosvaiheen leimaama syksy vetelee viimeisiä, ja aamut ovat jo nyt niin pimeitä, etten ole tällä viikolla jaksanut enää kävellä töihin. Illalla töiden jälkeenkään ei ihan heti tule välttämättä mieleen uhmata pimeyttä ja lähteä kaupungille. Oikeastaan kaiken tämän yhdistelmä on johtanut siihen, että olen nyhvännyt kotona pyjama […]

Vartuin nuoruuteni uskoen vakaasti ja päättäväisesti pahaa poliitikoista, puolueista ja sanalla sanoen koko valtiosta. En tainnut ikinä uskaltaa julistautua ihan anarkistiksi, mutta kyllä ne Goldmanit ja Kropotkinit tuli kirjastosta kotiin kannettua. Olin ensimmäistä kertaa talonvaltauksessa Käpylässä vappuna 2004 (muistan tästä muun muassa Notkean Rotan keikan kulkueessa ennen valtausta, tekstin Eläköön luokkaviha, ja sen, että kotiintuloaikani […]

Heräsin lauantaina pehmeästä, valkoisesta hotellisängystä. Olin nukkunut kuin tukki viikon mittaan keräämäni univelkaa. Takana oli hullu, ihana, palkitseva ja raskas viikko, erivärisiä tehtävälistoja ja post it -lappuja, kiirettä, hulinaa, paneelikeskusteluja, nimilappuja, työryhmiä ja valtava määrä uusia ajatuksia. Päätin lojua hetken sängyssä vielä. En oikeastaan kaivannut yhtään ärsykettä, en yhtään uutta ajatusta tai tunnetta. Avasin kuitenkin […]

Tänä viikonloppuna olen tehnyt perusteellisen suursiivouksen, ripustanut jouluvalot, juonut kaljaa Kalliossa entisessä kantapaikassa, käynyt metsäretkellä Nuuksiossa, kutsunut ihmisiä kylään, liimannut unelmakuvia paperille ja muovaillut pikkuruisia savitiiliä tornihuoneen muotoista lyhtyä varten. Lyhty ei onnistunut ihan niin kuin halusin, viikonloppu sen sijaan yli odotusten. Mielikuvissani ollut savitiilistä kasattu pyöreä tornihuone jäi vähän tyngäksi, kun massa loppui kesken). […]

Kuva: Sakari Viika / Suomen Kansallisbaletti Tänään en ajatellut kirjoittaa yhteiskunnasta, politiikasta tai feminismistä. En ajatellut olla kriittinen. Ajattelin puhua saduista. Kävin eilen nimittäin katsomassa eilen Kansallisbaletissa Pienen merenneidon. Ja rakastin sitä. Tässä vaiheessa pieni varoituksen sana: kun menen balettiin, jätän sisäisen kriitikkoni kotiin. On siis turha odottaa, että osaisin jälkikäteen edes kertoa, jos jokin […]

Viikko sitten vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää. Jotenkin se kolahti teemallisesti itselleni sopivaan saumaan: viikon mittaan olin haalinut matskua ja patistellut graduun liittyviä ajatuksia vähän liikkeelle. Niiden myötä päädyin taas lempiaiheeni pariin pohtimaan tyttöyttä, mainetta ja lokeroimista. Näiden ajatusten muhimisen seurauksena syntyi tämä maraton-postaus, jossa tulilinjalle joutuu tällä kertaa kaikkien aikojen lempisarjani. Olen viettänyt koko nuoruuteni […]

Viime keväänä sain usein sähköpostia, josta tuli paha mieli. Kiitos hakemuksestasi, mutta tälläkin kertaa meillä oli tsiljoona kiinnostavampaa hakijaa, ähäkutti. Oikeastaan pahin mieli tuli niistä viesteistä, joita ei koskaan tullut. Ei edes kohteliasta kiitosviestiä, ei lyhytsanaista ilmoitusta, ei mitään. Pelkkä hiljaisuus. Kun sitä oli jatkunut tarpeeksi kauan, sähköpostin avaamisesta tuli epämiellyttävä rituaali. Tarkistin sitä noin […]