Pelkkää lämpöö
Nyt 3 viikkoa takana uudessa maassa ja kulttuurissa. Matka sujui hyvin 2 muun suomalaisen kanssa. Lennettiin Istanbulin kautta Riadiin. Ensimmäinen kosketus uuteen kulttuuriin oli lennolla Istanbulista Riadiin kun lento alkoi rukouksella. Pikkuhiljaa kohdemaahan lähestyessä alettiin pukemaan mustaa löysää mekkoa päälle ”abaya”. Kun saavuttiin Riadin lentokentälle löydettiin naisten wc:n puolelta vielä 1 suomalainen. Pian oltiinkin jo uudessa kodissa. Itse majoituin 2 eteläafrikkalaisen ja yhden italialaisen kanssa. Ensimmäisenä päivänä lähdettiin meidän compoundin ”aidattu asuinalue” uima-altaalle, jossa oli joukko muita suomalaisia vastaanottamassa meidät maahan. Illalla söimme omassa villassa illallisen uusien kämppäkaverien kanssa.
Toisena päivänä alkoikin sairaalan orientaatio. Meidän ryhmässä oli 58 henkilöä. Yhdessä otettiin vastaan uutta informaatiota ja koitettiin selviytyä loputtomalta tuntuvista paperihommista.
Orientaatioon kuului myös paloharjoitukset.
Lisäksi käytiin läpi lääkelaskuja. Kävimme opettajan kanssa läpi eri laskukaavoja. Hieman erilaiset laskutavat aiheutti hauskoja hetkiä kun espanjalainen ystävämme päätti ottaa ohjat käsiinsä tunnilla. Lopulta kuitenkin asiat selvisi ja taidettiin kaikki läpäistä tentti ongelmitta.
Ensimmäiset pari viikkoa siis kului orientaatiossa ja illat altaalla hengaillen. Lämpöä on piisannut. Joka päivä yli 40 astetta on osoittautunut yllättävän siedettäväksi lämpötilaksi.
Orientaation päätyttyä lähdettiin tutustumaan ensimmäisiin bileisiin toiselle compoundille. Mustat abayat päällä taxilla huristaen päädyttiin juhliin joissa oli paljon ruokaa, juomaa ja mukavia ihmisiä.
Soukissa käytiin ostoksilla. Huomasin olevani erittäin hyvä tinkimisessä ja mukaan tarttui kaikenlaista. Täällä shoppailu on järjestelmällistä puuhaa. Ruokousajat 5x päivässä pakottaa tarkistamaan ajan milloin lähteä kaupoille. Kunhan pääsee kauppaan sisään ennen rukousajan alkua voi rauhassa keräillä ostoksia. Alkuun oli hankala muistaa tätä seikkaa ja sen vuoksi on jääty myös jumiin kauppaan odottelemaan kassoille pääsyä.
Suurimpana yllätyksenä tuli osaston vaihto. Minut olikin suunniteltu töihin elinsiirto yksikköön. Kukaan ei vain ollut muistanut sitä minulle kertoa. Yksiköihin tutustuessa sitten selvisi ettei kyseessä ollutkaan neurokirurginen osasto. Siitä sitten alkoi nopea kertaus anatomiasta ja fysiologiasta, erityisesti maksan ja munuaisten osalta. Onneksi sentään sairaala on upouusi ja näkymät mahtavat. Ja kaiken lisäksi monitorit sekä infuusiopumput samat kuin mitä olen tottunut käyttämään. Jotain uutta ja vanhaa siis.
Nyt kolmannen viikon jälkeen alkaa pikkuhiljaa uusi koti tuntumaan kodilta. Uusi osasto vaikuttaa mukavalta. Ja muutenkin maan tavat alkaa tulla tutuksi.
Ja ehkä mahtavin asia mikä auttaa tänne soputumisessa on se, että pääsin jo ensimmäisiin kisoihin uimaan.
Tunnen olevani oma itseni vaikka välillä päällä onkin pelkkää mustaa. Onneksi kuitenkin omalla asuinalueella Maria saa pukeutua yhtä hassusti kuin suomessakin. Minulla on koti, työ, harrastuksia ja mahtavia uusia ystäviä. Ajatuksissa kulkee mukana kaikki muutkin ihmiset joihin olen elämäni varrella törmännyt. Sydän täynnä lämpöä. <3