Hyvät käytöstavat, päivän pelastajat

Tämänpäiväinen kirjoitukseni ei liity suoranaisesti blogini ydinasioihin, mutta sitäkin enemmän ihmissuhteisiin. Viime aikoina on etenkin aikuisten ihmisten käyttäytyminen kiinnittänyt huomiota niin omassa lähipiirissä kuin yleisesti median huomioimana.

Terve itsekkyys on hyvä ja hyödyllinen asia, sen sijaan kylmä itsekkyys on käytöstä, johon valitettavasti törmää jatkuvasti enenevissä määrin. Tämä ei ole yleistys kaikkia kohtaan vaan huomio eräänlaisten ihmisten käytöksestä. Tätä käytöstä löytyykin sukupuoleen ja ikään katsomatta. Ihmisiä, joiden ei omasta mielestä tarvitse jonottaa, puhua muille kohteliaasti tai noudattaa sääntöjä. Ihmisiä, jotka eivät ota huomioon muita ihmisiä ja menevät ja tekevät asiat juuri niin kuin itselle on parasta välittämättä siitä, mitä se aiheuttaa lähipiirissä. He valitettavasti eivät näe asioita muiden kannalta eivätkä osaa ajatella miltä tietty käytös/puhe toisista tuntuu ja kuulostaa. Minä ensin, muilla ei niin ole väliä-asenne tuntuu todella pahalta, eikä vähiten siksi että lapset oppivat sen todella helposti.

Syitä tähän käytökseen voi vain arvailla. Osa on jo lapsuudessa opittua, osa on varmasti ihmisten omaa pahaa oloa. Ja ymmärrän enemmän kuin hyvin, että ajoittain elämässä vastaantulevat asiat saavat mielen matalaksi ja koskaan ei tiedä mitä toinen ihminen käy läpi.

Toivoisin kuitenkin yleisesti enemmän hyvää mieltä, empaattisuutta ja asioiden katsomista myös toisten näkökulmasta. Omaa käytöstä on aina mahdollista muuttaa, jos haluaa. Nopeaa, helppoa ja kivaa se ei ole, mutta sen arvoista. Sen sijaan, että sen kiukun purkaisi kanssaihmisiin, puhuminen auttaisi ja pelastaisi paljon. Sitä on ainakin hyvä kokeilla.

Myönnän, että joskus itsekin olen sortunut huonoon käytökseen, kun jonkin tilanteen toinen osapuoli ei ole tullut vastaan. Yritän kuitenkin käyttäytyä kohteliaasti muita kohtaan ja käyn läpi tunteita, joita nämä ikävät kohtaamiset tuovat mieleen. Olen äärettömän huono riitelemään, sillä koen puhumisen olevan tehokas tapa selvittää asioita ja omia tunteita. Kun tilanne meinaa räjähtää käsiin, on hyvä olla hetki hiljaa, vetää henkeä ja sen jälkeen keskustella asioista.

Eräässä työpaikassa huonon työilmapiirin purkamisen kautta tuli vastaan lause ”kaikkia ei tarvitse rakastaa, mutta toimeen täytyy tulla”. Se on mielestäni hyvä ohjenuora haastaviin hetkiin ja tilanteisiin, olivat ne sitten kaupan kassajonossa tai työpaikalla. Ystävällisyys, hymy ja hyvä käytös eivät maksa mitään ja joskus ne voivat pelastaa toisen päivän. Rakkautta, lempeyttä ja ymmärrystä <3

Kommentit (1)
  1. Juuri tämä! Lähes joka päivä tähän törmään minäkin!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *